Lähdimme joulupäivänä tunturimökille kun siunaantui monta vapaapäivää. Alhaalla laaksossa pakkaset kirivät -20 tienoolle mutta tunturissa saimme nauttia upeasta ulkoilusäästä -10- -15C asteessa.Tapaninpäivän aamu ”valkeni” kauniina. Kuvassa kello on kyllä jo lähellä puoltapäivää. Iltaisin sain kerrankin rauhassa, jäätymättä kuvailla upeaa revontulishowta Koirat saivat ulkoilla kunnolla ja kävimme myös hiihtelemässä ja katsomassa josko löytyisi riekkoja
Nuori Välkky 9kk sai upeasti riekon käryn nenäänsä ja lähti viemään emäntää kohti hajun lähdettä hiipien sykäyksittäin noin 100m matkan Pienen kummun takaa löysimmekin Aapelin makaavassa seisonnassa samoille linnuilleHetken siinä pähkäilin, että mitäs nyt? Ei remmejä mukana, että olisin voinut Välkkyä kytkeä. Päätin kokeilla, että mitä tapahtuu kun annan Aapelille nostoluvan. Kyllähän Välkkykin siitä lähti ja ajautui kokemattomana  hieman linnuista sivuun, jolloin Aapeli otti uuden seisonnan ja Välkky jäi säestämäänRiekot olivat täyskiepeissä, joten Välkylle annettakoon anteeksi pieni harhaanmeno 🙂 Aapeli sitävastoin oli tarkka kuin kello ottaessaan uuden seisonnan ”tyhjälle”hangelle. Annoin uuden noston ja noin 5m rykäyksen jälkeen Aapelin jalkojen välistä lähti kaksi lintua. Välkky lähti nostoon samaan aikaan kuin Aapeli mutta molemmat pysähtyivät komennosta upeasti niille sijoilleen. Kaamoslintu on siitä ”mukava” ettei sitä näe koirakaan kuin 2-3m lentoon. Peräänmenoon ei niinkään houkuta lentävän linnun näkyminen kun sitä ei vaan näe 🙂
Hieno tilanne kertakaikkiaan! Unet maittivat 😀
Kotimatka oli kaunis kuin karamelli