Onkin vierähtänyt viimeisestä tovi. Talvi on tullut ja osin mennyt ja jäänyt jäiseksi. Valokin loppui kun kaamos alkoi.
Kuvia kun talvi tuli kerralla ja joka paikassa oli ihanaa puuterilunta paljon
Elettiin marraskuun alkuaVälkky on kasvanut 8kk ikään ja on varsin miellyttävä tapaus. Omat jekkunsa sillä tietenkin on. Mutta ottaa paljon mallia muusta laumasta.
Olemme käyneet vain kerran ennen viime viikonloppua tunturissa. Kun plussakelit tulivat meni lumihanki pakkasen myötä kovaksi ja koirien tassut joutuvat koville.
Mitä niitä syyttä aukaisemaan?
Välkyn sisältä nousee esiin metsästyskoiran ominaisuuksia. Yllä on hyvin varma säestysominaisuus.
Viikonloppuna Välkky pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa tunturimökille ja rekeen. Välkky osasi kaiken kuin vanhat koirat 🙂 Jopa istua reessä kelkkakyydin ajan.
Myös mökillä olo meni rennosti.
Linnuillekin se pääsi. Liinassa ja ilman liinaa. Hyvin haistoi kieppilinnut mutta ei osannut täysin paikantaa niitä ja ajautui päälle.
Kerran isäntä pääsi syöksymään liinaan kiinni kun lentoon lähteneet kiinnostivat liiaksiSitten vaan katsottiin mihin ne meni ja miksi ei mennä niiden perässä
Woitto-pappakin oli innoissaan mökillä ja kävi omat luovinsa ennen kuin jäi mökkiin nukkumaan muiden lähtiessä jahtiin.
Aapeli kunnostautui emäntänsä kanssa voittaen isännän englanninsettereiden kanssa tällä reissulla 1-0 🙂 Kuten kuvista näkee, valo on vähäistä eikä mitään tarkkaa saa aikaiseksi jos kohde liikkuu. Eikä silmäkään juuri erottanut lentoon lähtevää lintua. Lauantaina oli juuri sen verran kirkasta, että minä onnistuin. Sunnuntaina ei toiveitakaan havaita lintujen lähtöä Tilanteita riitti ihan mukavasti
Ja mökki on maailman paras paikka ❤