Viimeiset puolitoista viikkoa elämäämme tässä koirataloudessa on varjostanut suuri suru. Reetun jalat alkoivat oireilla 10-vuotis syntymäpäivän aikoihin helmikuussa. Ensin se ontui etujalkaa ja lopulta myös takajalat alkoivat olla huonossa kunnossa. Maaliskuussa kokeilimme ensimmäistä kertaa Cartrophen-pistoskuuria mutta siitäkään ei ollut apua.
Oli pakko tehdä se vaikein päätös – päästää Reetu kivuttomille metsästysmaille.

Reetun viimeiset viikot sille nostettiin kipulääkeannosta ylöspäin koska eläinlääkäri ei vappuviikon takia tullut käymään Utsjoella.  Oli pakko jaksaa ja pitää Reetun elämä niin hyvänä kuin voi.
Reetu sai elää 10 upeaa vuotta vaikka ennuste oli huonompi pentuna sattuneen auto-onnettomuuden takia. Kipulääkkeitä se söi nyt ensimmäistä kertaa.

Ja Reetu voi hyvin, niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden pystyi. Reetu leikki ja kävi lenkeillä ontumisestaan huolimatta. Söi hyvin ja nukkui rauhallisesti.Sunnuntaina  4.5. isäntä vietti rakkaan työkoiransa kanssa päivän tunturissa. Tällä kertaa Reetun ei tarvinnut tehdä töitä isännälleen vaan isäntä tarjosi linnut ReetulleJa Reetu teki upeita lintutöitä kuten se teki koko elämänsä aikana Reetu sai nukahtaa ikiuneen kotonaan omalla paikalla.
Nyt Reetu saa juosta ilman kipuja taivaallisilla tuntureilla.
Ikävä on ihan hirveä rakasta koiraa.Kuvattu 4.5. tunturimökillä