Sanoja ei tarvita

Nartut siinä yhdessä kasassa
Ylhäällä oleva kaveri saa juuri maitosuihkun suuhunsa ja on onnesta jäykkä 🙂

Me ollaan jo näin isoja 🙂

Keskiviikkoaamuna 26.3. Rose alkoi käyttäytyä levottomasti ja tiesin, että kohta alkaa tapahtua. Koko päivä meni tiineyden loppuvaihetta elävän äitikoiran hoivaamiseen. Piti hieroa selkää ja pingottavaa mahaa. Klo 23:11 syntyi ensimmäinen pentu. Mustavalkoinen narttu, 350g tuli vauhdilla maailmaan ja se juoksi suoraan nisälle.
Kohta meidät yllätti ruskea-valkoinen uros 380g. Sen perään tuli ruskea-valkoinen narttu 330g.
Sitten tulikin 350g tricolor uros. Näin maailmassa oli 2 narttua ja kaksi urosta.
Sitten putkahti pari urosta lisää, mustavalkea ja tricolor, molemmat yli 360g.

Rose piti parin tunnun tauon, jonka aikana kätilökin nukahti patjalleen. Heräsin 3:39 kun Rose oli jo puhdistanut mustavalkean 360g painavan narttupennun…
Maailmassa oli tuolloin 3 narttua ja neljä urosta. Olin aivan varma, että mahassa on vielä joku.
Ja tuntemukseni oli oikea. Monta tuntia muiden syntymän jälkeen aamulla 9:35 Rose punnersi terveen 350g painaneen tricoloruroksen!

Rose on ollut aivan mahtavan huolehtiva ensikertalainen äiti.

Maaliskuun loppu, taattua metsästystäIlmat hellivät ja vaikkei lintua heti löytynyt niin nautintohan tuolla on kulkea. Tänä vuonna paikoin raskasta koirille.

Ailigaslammen Auran siirrettyä kiimaansa pääsimme nauttimaan Auran upeasta kehityksestä puukko hampaissa tykittäväksi metsästyskoiraksi.
Auraa ei lumihaget haitanneet vaikke se tälle talvelle ole kotimaisemissa liiemmälti lumessa ole viilettänyt. Ja tunturi oli sille jo ensimmäisenä päivänä kuin kotimaasto.
Aura tuulenkäyttö oli aivan huimaa ja lintujen käsittely viisasta ja varovaista. Jokunen vahinko sattui mutta muutoin näkemämme vahvisti ajatusta upeasta koirasta.
Aapelikin kävi näyttämässä sisarelleen, että kyllä hänkin osaa. Huomaa varvistus seisonnalla 🙂
Nosto-lupa ja järjetön sykäys uuteen seisontaan. Tämä on hieno muutos mikä Aapelissa on tälle talvelle tapahtunut. Ennen se täräytti ensimmäisestä nostoluvasta täysillä mutta nyt se jo hoksaa, että voi vetäistä sykäyksittäin. Tällaisesta koirasta minä pidän!
Aurasta pentua mielivä Joel ja setterinsä Fasu katselevat kuinka Aura kyntää tunturia.
Aapeli näytti emännälleen ja isännälleen vielä yhden kehitysvaiheen pään sisältään. Otti hajun kaukaa ja lähti painautuen etenemään 200m kunnes oli seisonnalla. Lintu lähti tästä tilanteesta itsekseen ja Aapeli vain moittien katsoi meitä kun ei ammuttu.
Aapeli on ollut tälle talvelle kolmatta viikonloppua tunturissa. Ilman järjetöntä jokapäiväistä hinkkaamista linnuilla, se on valmistunut emäntäänsä ja isäntäänsä miellyttäväksi linnunkäsittelijäksi.
Ihana Aura!
Sillä välin kun olimme tunturissa pentuja odottava Rose on pötkötellyt kotona 57 vuorokautta takana. Kohta poksahtaa. Pennunvaraajatkin kävivät vilkaisemassa masua 😉
Jännitys tiivistyy…

Derbyvoittajan palkinnot , jotka jaettiin Lapualla rotujärjestön vuosikokouksessa viikonloppuna. Yksi palkinto puuttuu kuvasta , jonka jakoperuste on:
Fieldborn-lipas (R. Kreuger 1956)
Koiralle, joka Kultamalja- ja Derbykilpailuissa on saanut yhteensä
korkeimman pistemäärän.

Myös Rosen kasvattajat Maria ja Bengt Sandin saivat kiertopalkinnon eli Derbyn kasvattajalautasen

Samaan aikaan kun emäntä kävi pokkaamassa isännän ja Rosen voittamat palkinnot, Rose on kasvatellut mahaansa kotona.
50 vrk kantoaikaa takana

Ailigaslammen B-pennut muhivat kovaa kyytiä.

Aura sitä vastoin pidättelee juoksuaan. Se on selvästi päättänyt, ettei tähän kenneliin tehdä tällä haavaa toista pentuetta? No pentue toteutuu heti siitä juoksusta mikä tulee.

Kuvassa 36vrk kantavana. Ultraus tapahtui 38vrk kohdalla. Maha on turvonnut jo tuosta 36vrk. Pieniä möykkyjä näkyi kuvassa 🙂

Pitkästä aikaa pääsimme kiireiltämme tunturimökille. Uskomaton maaliskuun alku, jota ei Utsjoella ole ollut niihin 14 vuoteen kun olen täällä asunut. Lähes plussakeliä päivällä, eikä yöksikään pakastu kunnolla? No sehän ei haittaa. Nautitaan niin kauan kuin sitä kestää 🙂

Keli oli harmaa tai valkoinen kummin sen nyt muotoilisi. Varjokato valtava ja tottumaton kyllä eksyisi helposti. Wanha herra nautiskeli mökkielämästä myös.
Maaliskuun koittaessa lähdimme oikein jahtiinkin.
Hanki upotti hieman ja koirista sai mehut pihalle helposti. Aapelia tosin ei hanki haittaa. Tämän koiran hakuun tulee kunnon draivia kun on vähän hankalaa.
Steriloidun koiran turkki menee sen verran pehmeäksi, että lumi tarttuu muttei sekään liiaksi.Evitallakin oli hieno tilanne, josta saatiin tiputusNiin iso riekko noin pienellä koiralla 😀Aapeli kunnostautui koko reissun pelimiehenä. Aapeli peittosi talon englanninsetterit linnunlöytökyvyllään.Kuvassa isäntä keskeytti pitkäksi venyneen noston pillillä. Aapeli sai siitä kehut ja luvan uuteen hakuun…Löytyihän se riekko! Oli Jepelläkin tilanne mutta siitä lintu lähti ennenkuin isäntä oli ampumahollilla
Rosen tipit olivat arkoja, eikä tässä päästy edes koiran lähelle.Rosella on jo ”äitiys”vaatteet päällä. Turpoaminen on silmin havaittavaa.
Ja taas Aapelille tilanne…
Ja vielä kerran…Siellä se riekko luuraa
Kyllähän Aapelille alaskin saatiinHieno viikonloppu! Lintuja on moneen vuoteen varsin mukavasti. Keli oli hyvä, ei liian raskas, eikä lumi tarttunut koiriin. Aurinko olisi toki voinut paistaa.