Ystävänpäivän aamuna ajoimme Ylä-Tenolle juoksuttamaan koiria jäälle. Siellä on vielä turvallista. Utsjoen kohdalla leudot kelit ovat saaneet virtapaikat pahasti auki.

Vanhukset Woitto 13v 4kk ja Reetu 10v. jäivät suosiolla minun kanssa riehumaan toiseen suuntaan kun isäntä lähti juoksuttamaan ”nuorempia” Evitaa kohta 9v. , Jeppeä ja Ressua kohta 7v. ja Aapelia kohta 5v. Rose päätti jäädä myös minun matkaan? Ehkäpä kantava äiti tietää, ettei vallan mahdottomia voi enää riehua? 🙂
Katsokaa eläkeläisten riemua!
Ei ikä paina poikien raajoissa
Woittopappa pystyy vielä ketteriin käännöksiinja nauraa nuoremmilleen”Minuahan ei syöstä vallasta!””Ota kiinni jos saat”Pappojen riehuessa Rose touhuili Norjan puolella 😉
Sitten kuulimmenkin jo kelkan tulevan takaisinLumen pinta on rapsakka plussakelien takia. Onneksi jäällä on vain vähän lunta niin koirien tassut eivät kärsi. Saisi tulla lunta ja paljon. Tunturissa ei paljon liikuta kelkoilla huhtikuussa tätä menoa.
Koiramme rakastavat tätä kovaa menoa kelkan edellä.
Pitihän tietenkin laumasta ottaa virallinen helmikuun 2014 potrettikin
Muistakaa ihmiset kysellä kasvattajilta minkä ikäisiksi heidän aiemmat koiransa ovat eläneet. 10-vuotias ei ole eikä saa olla hautaa vailla. Samaisesta asiasta kävimme mielenkiintoisen keskustelun astutusreissulla Blixtenin isännän Ronny Boströmin kanssa. Heillä ovat englannin-ja irlanninsetterit aina eläneet 12-14-vuotiaiksi. Pitkä ikä kertoo koirien hyvästä pidosta, terveistä sukulinjoista ja terveydestä yksilötasolla.
10-vuotiailla vielä kilpaillaankin sekä Norjassa, että Ruotsissa. Meillä täällä Suomessa jostain syystä nämä iäkkäät jäävät pois ja ”häviävät” näkyvistä? Pitkää ikää pitää vaalia koiranjalostuksessa – aina !