Pitkästä pitkästä aikaa lähdimme varsin riekkoja katselemaan sunnuntaina. Kaikki aina luulevat, että täällä riekkomaiden sylissä asuvat viettävät kaiken ajan tunturissa. Ei suinkaan joka viikonloppu ole aikaa, eikä työssäkäyvät ehdi viikollakaan. Tunturiin kun lähtee pitää aina varata aikaa riittävästi.
Nyt kuitenkin tiesimme lähistöllä paikan mistä löytyi heti lintuja
Mutta mikä risukko! Ja penteleet olivat arkoja. Aapeli kyllä teki hienon vaiheittaisen noston mutta ei puhettakaan, että olisi päässyt ampumaan.

Linnut ovat nyt koivikoissa missä lumikerros on pehmeää ja pehmeäksi menee äkkiä koiratkin.

Aapeli kysyy ”Saisko jo nostaa?”
Hyvin harmaata ja leutoa on ollut. Tätä kirjoittaessani ollaan taas plussalla. Tämä tietää vaikeita aikoja luonnon eläimille kun lumipeite jäätyy kovaksi kuoreksi.

Parempia aikoja odotellessa kurkkaapa PENTUEET sivua. Auran juoksua tässä kovasti odotellaan alkavaksi. Sillä välin Aura nauttii fasaanin metsästyksestä kotikonnuillaan Vieremällä