Ehdimme vielä lomailla heinä-elokuunvaihteessa ja tietenkin se vietettiin perinteisin menoin uiden, harrastaen ja leväten Essi-muori oli taas hirvittävän iloinen kun lauma saapui. Weeran kuolema on saanut sen hieman yksinäiseksi. Siksi se virkistyi heti kun pohjoisen lauma tuli kylään
Kelit olivat ihanat ja nautimme isäni saamista hienoista kalansaaliistaLoma lopetettiin taas Vesilahden koiranäyttelyyn, jossa esiintyi vain Rose. Tuomari Eeva Anttinen hieman moitti minua miksi toin Rosen avoimeen luokkaan jo nyt kun vastahan se huhtikuussa täytti 2-vuotta. En ajatellut yhtään, että totta kehitys on vielä kesken ja siksi tulos jäi ”vain” ERI:in ja luokkavoittoonKuva Jari Vettenniemi
Rintakehä ja kuono vielä kehittymättä. Odotellaan nyt sitten vielä vähän 😉
Kotiin palattiin helteiseen Utsjokeen ja marjojen määrä on saanut pakastimet pullolleen.
Hillat poimin jo ennen lomalle lähtöä ja toin etelästä mustikoita tietämättä, että Utsjoella niitä vasta onkin! Miesmuistiin ei ole ollut tällaista mustikkasatoa!Mustikat ovat suuria, ja niitä on joka paikka sinisenään. Nam!
Seuraavaksi odotan puolukoitaElokuun alkupuolella teimme taas riekkolaskennat Metsähallitukselle. Vietimme upeassa kelissä ihanan viikonlopun tunturimökillämme Tuloilta lupaili hyvää. Minä jäin koiriemme kanssa maasto-autosta ja päästin Jepen, Reetun ja Evitan hakuun. Eikä aikaakaan kun tapahtui.
Jeppe seisoo ja Reetu & Evita säestävät. Kuvassa on oikeaoppinen säestys. Koirat ovat riitävän matkan päässä toisistaan. Joskus näkee säestyskuvia, joissa voidaan jo epäillä seisonnan ryöstöä kun koirat ovat niin lähellä toisiaan.
Tilanteessa on kookas kiirunapoikue. Poikaset eivät olleet vielä täysikokoisia ja lensivät vain lyhyen matkaa. Reetu maastoutuu kivikkoon liian hyvin 🙂
Emolintu houkutteli koiria muualle pesueestaan.Woitto-pappa pääsi lauantaina omalle reissulle sillä emme sitä ota enää mukaan linjoille. Yli 10km tramppaaminen kuumassa kelissä voisi koitua kohtaloksi. Evita jäi seuraneidiksi Woitolle ja oli aamureissulla mukana.Ja Evitahan otti pian seisonnan. Siitä lähti vain kaksi riekkoa.Aamu alkoi siis lupaavasti! Ja pappakoira oli seuraneitinsä kanssa tyytyväinen aamulenkkiin. Linjat olivat pettymykseksi lähes tyhjät 😦 Vain kaksi lintua näimme. Missä täydellisen kesän poikueet voivat olla? Tietenkin kanta on hyvin pieni, että mitään massavaa on turha odottaa mutta parempaa kesää ei kanalinnuille ole voinut olla. Oli lämmintä, oli sääskiä, on marjaa…?

Helteet ovat jatkuneet yli elokuun puolenvälin. Uintireissut ovat olleet marjanpoiminnan lisäksi sitä kunnonkohotusta.

Woitto-pappa riemuitsee lämpimistä vesistä!

Reetu 9-vuotta

Ai niin, tapahtuihan laskennoissa jotain merkillistäkin. Ressu katosi yhteen puronnotkoon emmekä huomanneet mökillä siinä mitään erikoista. Kotona sitten maanantaina ihmettelin siitä löytyviä arpia. Luulin ensin ihottumaksi ja sovin eläinlääkärin kanssa, että desinfioin rupia ja seuraamme tilannetta. Kunnes turvotus laski ja kun olin ajellut karvat päältä pois paljastui selviä puremia. Kulmahampaiden väli on n. 5mm ja tulimme siihen tulokseen, että sen on täytynyt käydä taistelu minkin kanssa. Niitähän tunturissa riittää.

Hyvä, ettei silmä ole mennyt! Minkki on äkäinen otus ja antibiottikuurihan tuohon aloitettiin ja rabies-vahvistusrokote otetaan. Onneksi edellinen rokote ei ole vuotta vanhempi!

Kaikennäköistä on siis ehtinyt tapahtua vaikka pääosin melko rauhaisin merkein kesä on vietetty Nyt odotellaan vaan sitä pääsesonkia – metsästyskautta!