Pääsimme vielä kertaalleen tunturimökille tälle keväälle. Utsjoen kesän tulo on hidasta ja yöllä on vielä pakkasta. Tunturissa on vielä täysi talvi.

Terassi on siellä jossain lumen alla?

Lauantaina keli oli vaihteleva. Välillä paistoi lämpimästi ja sitten taas tuprutti lunta lisääTämä viikonloppu omistettiin wanhalle Woitolle. Emme voi koskaan tietää, koska elo päättyy ja niinpä tuntureiden kuningas sai olla sitä vielä 12½-vuoden iässä. Eikä ikä ole tehnyt tepposia tälle herralle Kiirunat se nappasi totuttuun tyyliin varmasti piikkiin.pappa-koira oli niin onnellinen kun pääsi linnuille ja hakuunVielä voi nähdä jopa lihaksia vanhoissa kintuissa. Woitto on ihmeen loistavassa kunnossa. On upeaa seurata arvokkaasti vanhenevaa koiraa, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka lopettavat vanhat koiransa ennen aikojaan. Suorastaan halveksun sellaisia ihmisiä.

Mikä nautinto!

Pappa-koira oli suvereeni koko reissunTässä laitoin Aapelin säestämäänWoitto ja AapeliKaunista katseltavaa!
Kohde lähti pikkuhiljaa käpyttämään pois. Riekkoja näkyi melko vähän. Näitä kiirunoita sitäkin enemmän. Osa oli pareissa mutta paljon myös yksinäisiä lintuja.
Eipä voi sanoa olevan pälviä?
Aivan ylhäällä oli jokunen paha paikka suksilleKoirilla oli mahtava rallattaa kivikovalla hangella.Rosekin sai seisonnan vielä ennen kesälomaapappa nukkui onnellisena tipihommien jälkeen 🙂

Jeppe ei malttaisi odottaa maastoon pääsyäReessä on tiivis tunnelma kun meidän sakki liikkuuIhanan raukeita ja onnellisia eläimiä
Sunnuntai-illan kotimatkalla aurinko paistoi upeasti
Kesää odotellessa!