Huippukelit piti pääsiäisen ja metsästyskauden päättäjäisviikolopun varsin hienona.
Ailigaslammen Aarnituli tuli jo edellisellä viikolla seuraksemme isäntänsä kanssa ja sai mukavasti tunturia allensa. Ensin olimme viikonlopun tunturimökillämme. Se olikin ensimmäinen kerta tälle vuodelle.Lauantaina tunturia pieksi kova tuuli vaikka pakkasasteita ei juuri ollut
Oli ilo seurata kohta nelivuotiaiden setteriveljesten kisailua. Minkäänlaista isottelua ei ollut havaittavissa vaikka ollaankin muka aikuisia
Allu on ihanaluonteinen uros, väistyvä joka tarpeen vaatiessa pitää puolensa. Sellaisen uroksen kanssa on helppo reissata.
Lunta on tänä vuonne enemmän kuin 10 vuoteen. Kuvassa ulkohuussi/varasto, jonka katolle pääsi ihan näppärästi.
Wanha-pappa 12v. ja 6kk oli onnessaan mäkillä ja intoutui leikkimään Evitan kanssa
Pääsi pappa luovimaankin ja vetäisi kerralla sitten sellaiset kilometrin luovit vanhasta muistista 🙂
Allun toimia oli ilo seurata. Allu hakee laajasti ja kuten veljensä omaa luontaisen ja vahvan yhteydenpidon. Sitä ei siis ole tarvinnut näille opettaa, se on perimässä. Tähän pyrin jalostustyössäni. Kaikki pitää olla valmiina samassa paketissa. Uusi omistaja vain pitää huolen tottelevaisuuskoulutuksesta.
Allu pääsi myös linnuille ja vei isäntäänsä tilanteeseen aivan kuin veljensä Aapeli
Aapelikin pääsi näyttämään taitonsa useaan kertaanPääsiäisviikolla Allun emäntä vahvisti joukkoamme ja viihdyimme tiiviisti tunturissa
Kelit olivat upeat kuten kuvista näkyy
Kylmästä kelistä johtuen linnut pysyttelivät pitkään kiepeissä mutta aina joskus jotain sentään löytyi
Aapelin nosto on räjähtävä mutta hienosti se jää paikalleen lintujen lähtöpaikalle
Rosekin onnistui upeasti kiirunoilla
Seisonnan kohde
Isäntä meni tilanteeseen yrittäen tiputusta
Onnistumatta 🙂 Ei se aina ole helppoa ammattilaisellekaan
Lisäilen vielä kuvia viime viikosta…
Koiriemme työsarka jatkuu lintukuvaajien riekko- ja kiirunakohteiden etsimisellä seuraavan viikonlopun