Weeran lähtö tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Weera sai ensimmäisen kipukohtauksen klo 11 aamupäivällä ja pieneläinklinikalla ei ollut enää mitään tehtävissä. Weeran joku sisäelimistä oli ilmeisesti romahtanut. Weeralla oli nisäkasvaimia, joiden epäillään levinneen sisäelimiin. Nisäkasvaimet olivat ilmestyneet yllättäin ja ne huomattiin Weeran ollessa 11-vuotias. Päätimme silloin,ettei vanhalle koiralle enää tehdä suurta leikkausta.
Syövän leviäminen näin nopeasti oli yllätys. Mitään oireita se ei antanut aiemmin.

Sekapentueesta on tänä keväänä lyhyen ajan sisään lähtenyt vehreimmille metsästysmaille Wire (sydämen vajaatoiminta), Osku (sydämen vajaatoiminta) ja nyt Weera (nisäkasvaimet) 12v ja 6kk ikäisenä
Jäljellä enää Welmu, Tofu ja Woitto

Rosen siirtyminen nuortenluokasta avoimeen luokkaan meni heti upeasti. Sunnuntaina 21.4.  2v ja 5 pvän ikäisenä Rose palkittiin AVO2 palkinnolla. Rosella oli kolme seisontaa, joista ensimmäisessä isäntä polkaisi Rosea etsiessään linnun ilmaan. Rose oli rauhallisesti paikallaan. Toisen seisonnan havaitsivat jälkijoukot ja tuomari, isäntä etsi muualta. Isäntä ilmoitti seisonnan ja samalla suuri parvi riekkoja lensi alta pois. Onneksi viimeinen tilanne oli onnistunut ja hienon noston päätteeksi Rose jäi paikalleen, isäntä ampui ja avoimen luokan kakkonen oli taskussa. Rose oli suorittanut noutotestin perjantai-iltana hyväksytysti paikan päällä Altassa. Näin palkinto oli erittäin ansaittu.
Tulokset viikonlopulta
Nyt on pienen koiran hyvä jäädä kesälomalle!

Samana päivänä juhlittiin Evitan ja muiden Flamefield´s E-pentujen 8-vuotis syntymäpäiviä
Onnea E:t!

Kevät on ollut valtavan kaunis ja ulkona on tullut oltua riittävästi. Viikko sitten kelit alkoivat muuttua vastoin tahtoani kohti plussaa.

Isäntä ja Rose kävivät Norjan Neidenissä kokeissa, joissa Rose pääsi viimeisen kerran nuortenluokkaan. Sunnuntaina Rose onnistui NUO3 arvoisesti. Se ei siis saanut kirkastettua vuosi sitten saavutettuja NUO3 tuloksia.

16.4 Rose täytti 2 vuotta ja siirtyy näin ollen avoimeen luokkaan.

 
Paljon Onnea pikkuinen Rose!

Huippukelit piti pääsiäisen ja metsästyskauden päättäjäisviikolopun varsin hienona.

Ailigaslammen Aarnituli tuli jo edellisellä viikolla seuraksemme isäntänsä kanssa ja sai mukavasti tunturia allensa. Ensin olimme viikonlopun tunturimökillämme. Se olikin ensimmäinen kerta tälle vuodelle.Lauantaina tunturia pieksi kova tuuli vaikka pakkasasteita ei juuri ollutOli ilo seurata kohta nelivuotiaiden setteriveljesten kisailua. Minkäänlaista isottelua ei ollut havaittavissa vaikka ollaankin muka aikuisiaAllu on ihanaluonteinen uros, väistyvä joka tarpeen vaatiessa pitää puolensa. Sellaisen uroksen kanssa on helppo reissata.Lunta on tänä vuonne enemmän kuin 10 vuoteen. Kuvassa ulkohuussi/varasto, jonka katolle pääsi ihan näppärästi.

Wanha-pappa 12v. ja 6kk oli onnessaan mäkillä ja intoutui leikkimään Evitan kanssa

Pääsi pappa luovimaankin ja vetäisi kerralla sitten sellaiset kilometrin luovit vanhasta muistista 🙂

Allun toimia oli ilo seurata. Allu hakee laajasti ja kuten veljensä omaa luontaisen ja vahvan yhteydenpidon. Sitä ei siis ole tarvinnut näille opettaa, se on perimässä. Tähän pyrin jalostustyössäni. Kaikki pitää olla valmiina samassa paketissa. Uusi omistaja vain pitää huolen tottelevaisuuskoulutuksesta.

Allu pääsi myös linnuille ja vei isäntäänsä tilanteeseen aivan kuin veljensä Aapeli

Aapelikin pääsi näyttämään taitonsa useaan kertaanPääsiäisviikolla Allun emäntä vahvisti joukkoamme ja viihdyimme tiiviisti tunturissaKelit olivat upeat kuten kuvista näkyyKylmästä kelistä johtuen linnut pysyttelivät pitkään kiepeissä mutta aina joskus jotain sentään löytyi

Aapelin nosto on räjähtävä mutta hienosti se jää paikalleen lintujen lähtöpaikalleRosekin onnistui upeasti kiirunoillaSeisonnan kohde
Isäntä meni tilanteeseen yrittäen tiputusta
Onnistumatta 🙂 Ei se aina ole helppoa ammattilaisellekaan

Lisäilen vielä kuvia viime viikosta…

Koiriemme työsarka jatkuu lintukuvaajien riekko- ja kiirunakohteiden etsimisellä seuraavan viikonlopun