Näin se on mennyt, pitkästä aikaa lämmin kesä Utsjoella. No onhan elokuu vielä aikaa mutta selvästi ilmassa on syksyn tuntua. Ja laskeehan aurinkokin jo täällä ylhäällä ( 27.7 ensimmäisen kerran).

 

 

Woitto on kohtalaisessa kunnossa. Voi jopa hetken juoksuttaa sitä mutta selvästi tunturin kova maasto tuntuu sen nivelrikkoisissa varpaissa enemmän kuin pehmeä sammalalusta. Woitto elää nyt täysin tyytyväistä kotikoiran elämää, ilman kipulääkitystä.

Rose senkun kasvaa. Tässä kuvaa viime viikolta …

…muutama päivä lisää…

…ja nyt ollaan alakuvassa jo 14 vkoa ja 4 päivää vanhoja

On se kaunis koira, ei voi muuta sanoa 🙂

Rosella vaikuttaa olevan voimakas riista/saalisvietti. Sopulit ovat saaneet sen pään kohtalaisen sekaisin. Onneksi se tottelee tänne-kutsua hyvin ja palkintohan saadaan aina silloin!

Arvatenkin tämä tyyppi keksii edelleen kaikenlaista jekkua?

Jekutus rauhoittuu kun saa maastoa tassujen alle. Odotan syksyä mielenkiinnolla!? Aapelia eivät sopulit häiritse kovin paljoa. Englanninsetterimme, siis kaikki, ovat aika pöhköjä pikkuotusten suhteen. Ressu ehkä vähiten…Sopuleita on nyt enemmän kuin vuonna 2007. Ja voin sanoa, että elämä on yhtä hel¤#”ä!Ei voisi kuvitella, että tässä rauhoittavassa maisemassa vilisee tuhansia ja tuhansia sopuleita?

Kylläpäs viime päivityksestä onkin kulunut aikaa!

Olemme tässä ehtineet lomaillakin. Tällä kertaa Ailigaslammen Aarnitulen uudella kotiseudulla Kainuussa.Matkalla piti ottaa ihka oikeita turistikuviakin 🙂

PikkuMatami-Rose kasvoi jo tämän lomaviikon aikana hurjasti. Rose oppi myös pakonsanelemana kävelemään kytkettynä varsin sujuvasti.

Näimme myös Lukan ja Auran Allun lisäksi. Pidimme pienet yhteiset noutotreenit ja vaihdoimme kuulumisia…

Kotiin saavuimme helteen uuvuttamina. Koirilla, varsinkin Aapelilla alkoi olla pinna melko kireällä kun ei ollut päässyt kunnolla liikkumaan pitkään aikaan. 2-vuotias Aapeli järjesti Kajaanissa shown jos toisenkin. Mieleenpainuvin oli ehkä Rimadyl-kipulääkeen yliannostus! Aapeli, joka ei vielä ollut koskaan ottanut pöydiltä mitään, varasti purkin Rimadyl 50mg tabletteja ja vetäisi napaansa 17 kpl niitä. Koirat olivat 3h yksin Anun kotona… Voi hyvänen aika, sanoin minä! Sanoin myös päivystävälle eläinlääkärille, että minulla on ollut yli 20 vuotta koiria, eikä tällaistä ole vielä tapahtunut! No kerta se on se ensimmäinenkin, joo!

Siitä selvittiin ja selvittiin lopulta siis myös kotiin. Kajaani huokaisi helpotuksesta! 🙂

Rosesta on tullut täysivaltainen lauman jäsen. Rose on erittäin helppo koira. Mielettömän oppiva ja miellyttämisen haluinen.

Pilkkutyttö osaa jo istua paikalla ja odottaa lupaa ruokakupille. Se oli äärimmäisen helppo opettaa kun Rose osasi istua käskystä jo meille tultua. Tämänikäinen pentu oppii nopeasti jos sillä vain on halua. Aapelilla ei ollut halua 🙂