Kasvattinarttuni Ailigaslammen Aura perheineen tuli kyläilemään tunturimaastoon ja niinpä me matkasimme viikonlopuksi tunturimökillemme

Tuloiltana taivas oli tähtien ja revontulien täyttämäLauantai-aamu oli yhtä uskomaton kun näimme oikeasti ensimmäistä kertaa tälle vuodelle aurinogonnousun

Pakkasen tiputtua -15 asteeseen lähdimme etsimään Auralle tunturien lintuja, tällä kertaa kiirunoita…Ensimmäiseen työvuoroon laskimme Ressun ja JepenJeppe suurempana koirana oli melko läkähdyksissä pehmeässä lumessa

Oikeastiko tässä pitää jaksaa rämpiä?

Sitten oli Aapelin vuoro ja Aapelihan lähti!

Wanhat pojat , Reetu ja Woitto pääsivät myös hommiin

Sitten tuli Auran vuoro ja kuinka ollakaan kiirunoita löytyi kuin onnen kantamoisena pienelle likalle!Aura ja seisonta kiven takana piileskeleville kiirunoille…

Vaikka Aura saattelikin nuoren koiran tavoin lintuja pienen matkan, se rauhoittui täysin isännän kanssa pidetyn mietintähetken aikana.

Tätä ominaisuutta arvostan näissä pennuissa valtavasti. Rauhoittumisen taito kertoo hyvistä hermoista.Kiirunat kaukaa kuvattuna.
Koirilla oli luonnollisesti ihana viikonloppu, siellä missä vain taivas on rajana 🙂

Lisää kuvia täällä