17.1. on päivämäärä, jota odotamme innolla(tai ainakin minä). Valoisuus lisääntyy ja kaamos päättyy. Kameran kanssa kulkijalle tämä on ilon hetkiä 🙂
Kaamoksen päättyminen tänä vuonna oli myös täysikuun aikaa. Valoa on sekä päivin, että öin.
Kävin koirien kanssa Ailikkaalla kurkkaamassa aurinkoa. Tunturissa ei ole hirveästi lunta ja tuuli on painanut hangen kivikovaksi. Koirien päät sekosivat kun pääsivät pitkästä aikaa kunnolla juoksemaan! Jopa Woitto häipyi horisonttiin…
Ressusta näki, että kohta lähtee…
Ja niin se laittoi korvalappustereot korviin ja AC/DC:n täysille ja lähti!
Kyllä Aapelillakin mopo keuli
mutta Aapeli pitää hyvin yhteyttä
Aapelin haku on mielettämän hienoa katseltavaa. Säännöllistä, vauhdikasta ja riittävän laajaa.
Kohta löysin Jepen seisomasta kunnes hoksasin, että säestyshän se on. Ressukin oli toisessa ilmansuunnassa samoilla töin…
Kunnes huomasin, että Wanha-Woittohan se siellä johti orkesteria, kuinkas muuten 🙂
Lintuja ei vielä saatu kameraan asti. Ne lähtivät niin, että hädintuskin silmillä erotin.
Sitten jatkoimme vielä hetken juoksemista…
Aurinkoa oli pakko päästä kuvaamaan
Emme aivan ehtineet…
Paluumatkalla meitä valaisikin aivan mieletön täysikuu
kennel Ailigaslammen 