Kelit Utsjoella ovat olleet viileät mutta kohtuu aurinkoiset. Yöpakkasia on vielä, eikä luonnollisesti hyttysiä ole ollenkaan – vielä. Koirillani on poikkeuksellisen mahtava ulkoilu-alue. Siellä ei pesi mikään maa-otus, joten olemme juosseet metsikössä joka päivä.
Maa on vielä roudassa, eikä lehti ole vielä pullahtanut puuhunSairaseläkkeelle joutunut Woittokin saa kirmata. Woitto sai eläinlääkärissä varpaan amputaation sijaan sairauseläkeläisen paperit 😉 Woitolla on kilometritehdas tehnyt työtä nivelissä rankemman kautta.Woiton varpaissa on nivelrikkoa, samoin molemmissa olkapäissä alkavaa rikkoa. Katsoimme varpaan amputoimisen tarpeettomaksi operaatioksi. Kova työ verottaa vanhaa poikaa. Tosin joskus sen nuoruudessa näin osasin ennustaakin. Tunturimaasto on kova ja vaatii koiran kropalta paljon. Vaikka Woitto onkin ollut terve koko ikänsä niin varvasmurtumista johtuvat nivelrikot varpaissa ovat edesauttaneet olkapäidenkin nivelrikon alkua.

Woittohan ei valita. Se on ainoastaan pidellyt hieman toista jalkaansa, ei enää ontunut. Nyt Woitto saa cartrophen injektio-kuurin ja sitten alamme nivellisäravinne-syöpöiksi kokonaan. Woiton eläm ei tästä huonone mutta metsästyskaudella päävastuu riekkohommista siirtyy nuoremmille. Woittoa ei voi enää laukottaa joka päivä…

Reetukin painaltaa kuin viimeistä päivää 🙂Kevätillat ovat olleet kauniitaTakametsämme tarjoaa iltaisin koirille riittävän riekuntapaikanKatsotaan tarjoaako viikonloppu mitään erikoista Ailigaslammen väelle?