Jaa-a, sen vain aika näyttää. Mutta takana on ehkä vuoden upein vuorokausi tunturimökillä! Tapahtumia oli paljon. Tunturissa on vielä täysi talvi
Pälvistä ei voi vielä puhua mutta oli niitä juuri ja juuri riekoille syömäpaikaksi. Koirat saivat juosta vielä hankikannolla mökille. Reetu ja Woitto hoputtavat meitä muita jo edeltä…
Sain hauskasti kuvattua Woiton juoksua kelkan kyydistä. Vauhtia 50km/h, wanha-poika jaksaa 🙂
Yks kaks porukka jakaantui, tuli käry kirsuun…
Woitto ja Reetu tulivat takaisin, Jeppe hävisi rinteen alareunaan
Ajattelin käyttää tilanteen ihan kuvauksen kannalta hyväkseni kun huomasin, että kyseessä on koiraspari. Näillä ei ole morsmaikkua valittuna vielä 😉
Jeppe on kylmähermoinen kaveri linnuilla. Tosin se vähän ihmetteli miksi menen lintujen eteen? 😀
Talvi on tunturissa vielä niin pitkällä, että soidin kestää tänä vuonna pitkään. Pesintää ei luonnollisesti voi aloittaa kun ei ole sulaa maata mihin pesiä. Tämä taas on vain positiivista poikasten kannalta. Kuoriutumisen aikaan saattaa täälläkin olla jo lämpimämpää ja ötököitä syötäväksi.
Löysimme tarkkailureissulla kuitenkin ihan oikeitakin pareja. Tässä kuitenkin Evita ja yksinäinen kiiruna
Koirat nauttivat hangesta. Täällä laaksossa metiköt ovat kohta sulat lumesta.
Aapeli-apina oli villinä 🙂
Mökki alkaa olla verhoja vaille valmiissa kuosissaan. 
Nyt Ailigaslammen kenneli siirtyy etelä-Suomeen vastaanottamaan kesää pariksi viikoksi. Saa nähdä missä kuosissa Utsjoki on sitten kun palaamme?
