Arkistot kuukauden mukaan: Touko 2010

Sunnuntainen lämpöaalto

Sunnuntai oli suorastaan kuuma. Koivujen hiirenkorvat pullahtivat reilusti pari viikkoa ennen aikojaan…Takametsämme lampi oli kovassa käytössä.Aapeli on varsinainen vesipeto, uida se ei vieläkään osaa. Mutta vetten päällä voi loikkia!

Supermiesviitta vain puuttuu!

Evitakin oli hurjan rohkea

Onneksi edes joku(Ressu) osasi ottaa rauhallisesti 🙂Kävimme viikonloppuna myös isännän kotitilalla remuamassa…Matkalla kuvasin erikoisen hanhipariskunnan…pariskunta selvisi myöhemmin tiibetinhanhen ja valkoposkihanhen risteymäksisama pari on aiemminkin tavattu samalla pellolla!

Mainokset

Woitto sairauseläkkeelle ja toukokuu lähenee loppuaan

Kelit Utsjoella ovat olleet viileät mutta kohtuu aurinkoiset. Yöpakkasia on vielä, eikä luonnollisesti hyttysiä ole ollenkaan – vielä. Koirillani on poikkeuksellisen mahtava ulkoilu-alue. Siellä ei pesi mikään maa-otus, joten olemme juosseet metsikössä joka päivä.
Maa on vielä roudassa, eikä lehti ole vielä pullahtanut puuhunSairaseläkkeelle joutunut Woittokin saa kirmata. Woitto sai eläinlääkärissä varpaan amputaation sijaan sairauseläkeläisen paperit 😉 Woitolla on kilometritehdas tehnyt työtä nivelissä rankemman kautta.Woiton varpaissa on nivelrikkoa, samoin molemmissa olkapäissä alkavaa rikkoa. Katsoimme varpaan amputoimisen tarpeettomaksi operaatioksi. Kova työ verottaa vanhaa poikaa. Tosin joskus sen nuoruudessa näin osasin ennustaakin. Tunturimaasto on kova ja vaatii koiran kropalta paljon. Vaikka Woitto onkin ollut terve koko ikänsä niin varvasmurtumista johtuvat nivelrikot varpaissa ovat edesauttaneet olkapäidenkin nivelrikon alkua.

Woittohan ei valita. Se on ainoastaan pidellyt hieman toista jalkaansa, ei enää ontunut. Nyt Woitto saa cartrophen injektio-kuurin ja sitten alamme nivellisäravinne-syöpöiksi kokonaan. Woiton eläm ei tästä huonone mutta metsästyskaudella päävastuu riekkohommista siirtyy nuoremmille. Woittoa ei voi enää laukottaa joka päivä…

Reetukin painaltaa kuin viimeistä päivää 🙂Kevätillat ovat olleet kauniitaTakametsämme tarjoaa iltaisin koirille riittävän riekuntapaikanKatsotaan tarjoaako viikonloppu mitään erikoista Ailigaslammen väelle?

Hellettä, hellettä!

Olemme saaneet nauttia etelän helteistä  jo 5. päivää…ja mehän nautimme!Koirat ovat uineet vaikka vesi on vielä melko kylmää…Myös Essi ja Weera ovat lauman jatkeena 🙂Essi on reipas ja väsymätön 12-vuotias Jack Russeli, joka jaksaa vielä leikkiä Aapelin 1-v. kanssa…Weera villiintyy myös hurjan laumamme tahdissa. Molemmat ”vanhat tädit” saavat tasaiseen elämäänsä vähän actionia kun me tulemme käymään 😀Woitto-veli halaa siskoaan 🙂

Helle ei ole aivan uuvuttanut meitä. Lomaa ollaan käytetty myös noutoharjoitteluun. Alhaalla Evita…

Ja Aapelikin on päässyt harjoituksiin mukaan…Pääosin olemme kuitenkin oleilleet rannassa

Koirat päivystävät pesäpaikkaa etsiviä vesilintuja. Meidän rannat eivät kuulu pesärantoihin onneksi… Lintuja lentelee aivan mielettömästi.Ressulla on 4 tähystyspaikkaa, joita se vaihtelee ja voisi pitää päivystystä koko päivänIllat ovat olleet jumalaisen kauniitja joskus on tuuriakin ollut matkassaKuinka se koskelo sattuikaan juuri lentämään auringonsiltaan?

Yksi aamu sain aivan mahtavan kuvasarjan kun laulujoutsenherra näytti miten vetten päällä juostaan.Oli se kaunista katseltavaa! Ja se teki ihan kuin pyynnöstä tuon tripin edessäni 🙂Koirat eivät välitä joutsenista. Liian isoja tipejä niille 😀Jopa Aapelin mielestä joutsenet ovat jotenkin outoja !


Aapelin 1-vuotissynttäripäivä

Aapeli on saanut viettää 1-vuotis syntymäpäiväänsä Hollolan Paimelassa, Vesijärven rannalla.

Päivä alkoi aamuisella lintujen mahtavalla soidin mekastuksella. Sitähän piti mennä rantaan katsomaan…
Järvi oli peilityyni ja hanhet ja joutsenet pitivät mahdotonta meteliä 🙂 Aamusumu hämärsi näkymää mutta kaunista oli silti.Aamulenkki oli myös varsin tapahtumarikas. Kävelimme parin kilometrin päähän katselemaan hevosia…ja hurjaa laumaamme tulikin katsomaan hyvin utelias aasi 🙂Aapeli ihmetteli melkoisesti tätä otusta. Se kun on nähnyt vain poroja… Aasin emäntä pyysi meidät pihalleen katsomaan lampaita ja niiden karitsoja. Samalla meidän yli lensi hanhiaja kauempana meni kurkiaTästä kaikesta oli Aapelin ja muun lauman päät jo niin pyörällä, että oli pakko kävellä reippaasti takaisin kesäkotiin lepuuttamaan aivoja :D. Meidän koirat pääsevät hyvin harvoin kuulemaan ja näkemään näin paljon lintuja tai muitakaan eläimiä. Kotona Utsjoella on niin paljon vähemmän tapahtumia kevätaikaan.

Päivä jatkui hetken levon jälkeen ranta-elämällä…Aapelille oli yllätys, että vedessä voi jalkojen alta hävitä maa! Uintityyli on vielä melko roiskea 🙂
Mutta Aapeli ei pienestä hätkähdä, veteen mentiin aina vaan uudestaan ja samalla tyylillä 😀Maltti löytyi myöhemmin päivällä mutta uskallusta hakea keppiä uimalla ei löytynyt riittävästi. No vesikin oli aika kylmää! Mutta veteenmenoa harjoiteltiin kuitenkin…

Vesipedot, Ressu ja Jeppe näyttivät mallia kuinka uidaan

Aapeli uskalsi aika syvälle…josko sitten kun vedet lämpenevät hieman?

Vauhtia ei puuttunut Aapelin päivästä…

ja lopuksi piti vielä poseerata virallinen 1-v. kuvakin 😀Koiriemme kesäloma jatkuu uusin tapahtumin…

Äitienpäivänä laaksossa jo sula maa

Kotiuduttuamme olimme hämmästyä kun pihalta ja lenkkimaastoistamme oli lumet hävinneet pe-la välisenä aikana. Hullua, että tunturissa on täysi talvi ja täällä laaksossa pääsee jo kohta haravoimaan.Koirat menivät ihan sekaisin kun lumi oli sulanut. Woittokin painalsi menemään kuin nuori koira…Woiton murtunut varvas ei tykännyt tuosta viimeaikojen hangesta. Hanki petti juuri pahimmoisesti ja voi vain kuvitella miltä murtuneessa varpaassa on tuntunut? Nyt ei taas estellyt mikään…Jeppe pääsi unelmaharrastuksensa pariin, lutraamaan vedessä…Eikä Aapeliakaan vesi pelottanut

Virallisesti koiramme aloittavat nyt kesäkauden ja linnut saavat jäädä odottelemaan pesintään sopivia kelejä!

Viimeisillä lumilla tunturissa?

Jaa-a, sen vain aika näyttää. Mutta takana on ehkä vuoden upein vuorokausi tunturimökillä! Tapahtumia oli paljon. Tunturissa on vielä täysi talvi

Pälvistä ei voi vielä puhua mutta oli niitä juuri ja juuri riekoille syömäpaikaksi. Koirat saivat juosta vielä hankikannolla mökille. Reetu ja Woitto hoputtavat meitä muita jo edeltä…Sain hauskasti kuvattua Woiton juoksua kelkan kyydistä. Vauhtia 50km/h, wanha-poika jaksaa 🙂Yks kaks porukka jakaantui, tuli käry kirsuun…Woitto ja Reetu tulivat takaisin, Jeppe hävisi rinteen alareunaanAjattelin käyttää tilanteen ihan kuvauksen kannalta hyväkseni kun huomasin, että kyseessä on koiraspari. Näillä ei ole morsmaikkua valittuna vielä 😉

Jeppe on kylmähermoinen  kaveri linnuilla. Tosin se vähän ihmetteli miksi menen lintujen eteen? 😀

Talvi on tunturissa vielä niin pitkällä, että soidin kestää tänä vuonna pitkään. Pesintää ei luonnollisesti voi aloittaa kun ei ole sulaa maata mihin pesiä. Tämä taas on vain positiivista poikasten kannalta. Kuoriutumisen aikaan saattaa täälläkin olla jo lämpimämpää ja ötököitä syötäväksi.Löysimme tarkkailureissulla kuitenkin ihan oikeitakin pareja. Tässä kuitenkin Evita ja yksinäinen kiiruna

Koirat nauttivat hangesta. Täällä laaksossa metiköt ovat kohta sulat lumesta.Aapeli-apina oli villinä 🙂Mökki alkaa olla verhoja vaille valmiissa kuosissaan. Nyt Ailigaslammen kenneli siirtyy etelä-Suomeen vastaanottamaan kesää pariksi viikoksi. Saa nähdä missä kuosissa Utsjoki on sitten kun palaamme?