Pääsiäinen näillä korkeuksilla vietetään aina tavalla tai toisella tunturissa. Toiset pilkkivät, toiset hiihtävät.Pääasia, että ollaan ulkona nauttimassa auringosta.

Olemme vielä sallineet koirillemme seisonnat riekolle ja kiirunalle. Metsästyslakikin sallii kanakoirankoulutuksen rauhoitusaikana kunhan pariutuneita, soitimella olevia lintuja ei häiritä. Täällä Utsjoella on tunturissa vielä täysi talvi. Riekko ei ole vielä aloittanut soidintaan.  Ei vaikka niiden kalenteriin tulikin muutos lyhennetyn metsästysajan puitteissa 😉 Soidin alkaa vasta huhtikuun lopulla kun aurinko lämmittää tarpeeksi pälviä tunturiin.

Mummokoiramme, 11-vuotias Wanda oli eilisen päivän paras ja sitkein hakija. Ja se palkittiinkin hienolla seisonnalla yksinäiselle riekolle..Toinen asia mitä meidän täytyy huomioida liikkuessamme tunturissa ovat tiineenä olevat vaatimet. Onneksi meillä on hyvät suhteet alueemme poromiehiin ja tiedämme missä he syöttävät porojaan. Emme siis mene lähellekään tokkaa. Tunturissa riittää kyllä tilaa kaikille kun se ystävällisesti kaikki osapuolet  huomioiden sovitaan.

Lauantaina keli oli vielä siedettävä. Lämpöasteille päästiin ja lumi alkoi upottaa. Ylhäällä hanki kantoi vielä vähän.

Aurinko porotti kuumasti…

Koirat esittivät hyvää hakua, mitään ei vaan löytynyt.

Kävimme poislähtiessämme mökillä moikkaamassa toisia osakkaita

Aapeli tapasi uusia tuttavuuksia, tässä Hillatar TaigaAapeli pisti heti hurmurivaihteen peliin 😉Loppupääsiäinen menikin vesisateessa kärvistellessä…