Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2010

Seisontoja

Ailigaslammen Aarnituli eli Allu on ottanut ensimmäisen seisonnan fasaanille, joka piileksi pusikossa…Hienoa kehitystä alkaa tapahtua pienissä tai eihän ne enää niin pieniä ole. Kohta 1-vuotta!

Onnittelut Allulle! Sieltä se tulee metsästyskoiran syvin olemus 😀

Tässä alkuperäinen kuva, fixasin remmin pois kun seisonta-asento oli kuiten niiiin hieno! Mutta Allu oli siis kiinni niin kuin nyt pitääkin olla 🙂 Ja tilanteessa nuorta koiraa oli helppo hallita. Istuttaa kun lintu on mennyt tiehensä.

Mainokset

Kaikennäköistä ja vaikka mitä

Ilmojen haltijat ovat välillä lupailleet kevään etenemistä

ja sitten taas tulee talvi takaisin… Mutta sitähän se kevät on!

Olemme jatkaneet soidinta aloittelevien riekkojen laskentaa. Takautuva talvi on saanut parit hidastamaan soidintaan…ja mikäs siinä, ei ne vielä voi pesiä kuitenkaan 🙂

Aapeli on ottanut ensimmäisiä askelia kohti seisovaa koiraa täräyttämällä viime viikolla tiukan seisonnan riekolle. Lintu lähti ensin, sitten Aapeli 😀

Toinen seisonta oli tapahtunut isännän kanssa poroille! Siitä se lähtee…kaikkea pitää kokeilla seistä ;D

Veljeksiä 11kk ikäisinä

Olen saanut ilon nähdä kasvattejani jo ennen 1-vuoden ikää. Pentuetapaamista ollaan suunnittelemassa vasta syksylle, joten on mukava nähdä poikia jo nyt.

Allu, Aatu ja Aapeli

Vaikka koirat ovatkin kuin samasta pakasta luonteiltaan niin eroavaisuutta löytyy ilmeestä, koosta ja rakenteesta…Aatu, Aapeli ja Allu.

Ihania poikia kaikki 😀

Ensimmäinen setterini Iines mainoksessa

Löysin sattumalta mainoskuvan, jossa komeilee Iines kuvissa. Muistan kun matkasimme Helsingin Lauttasaareen studioon ja Iines oli kuin pro näyttelijä. Iinekselle en ollut opettanut mitään, kuten noutoa. Mainoksessa sen piti kuitenkin pidellä tuota sateenvarjoa suussaan. Kuvaaja kysyi minulta, voisiko koira pidellä varjoa kunnes hän laskee kolmeen? No minä jännitin, että mitenköhän se onnistuu? Kun kuvaaja oli sanonut kolme Iines tiputti sateenvarjon ja kuvaus oli purkissa 🙂

Iines oli muutenkin puhetta vaille ihminen 🙂 Se osasi mielettömän määrän sanoja. Kyllä se aivan varmasti kuunteli kuvaajaa, siksi kaikki meni niin hienosti 😀

Pääsiäinen ja mummo-energiaa!

Pääsiäinen näillä korkeuksilla vietetään aina tavalla tai toisella tunturissa. Toiset pilkkivät, toiset hiihtävät.Pääasia, että ollaan ulkona nauttimassa auringosta.

Olemme vielä sallineet koirillemme seisonnat riekolle ja kiirunalle. Metsästyslakikin sallii kanakoirankoulutuksen rauhoitusaikana kunhan pariutuneita, soitimella olevia lintuja ei häiritä. Täällä Utsjoella on tunturissa vielä täysi talvi. Riekko ei ole vielä aloittanut soidintaan.  Ei vaikka niiden kalenteriin tulikin muutos lyhennetyn metsästysajan puitteissa 😉 Soidin alkaa vasta huhtikuun lopulla kun aurinko lämmittää tarpeeksi pälviä tunturiin.

Mummokoiramme, 11-vuotias Wanda oli eilisen päivän paras ja sitkein hakija. Ja se palkittiinkin hienolla seisonnalla yksinäiselle riekolle..Toinen asia mitä meidän täytyy huomioida liikkuessamme tunturissa ovat tiineenä olevat vaatimet. Onneksi meillä on hyvät suhteet alueemme poromiehiin ja tiedämme missä he syöttävät porojaan. Emme siis mene lähellekään tokkaa. Tunturissa riittää kyllä tilaa kaikille kun se ystävällisesti kaikki osapuolet  huomioiden sovitaan.

Lauantaina keli oli vielä siedettävä. Lämpöasteille päästiin ja lumi alkoi upottaa. Ylhäällä hanki kantoi vielä vähän.

Aurinko porotti kuumasti…

Koirat esittivät hyvää hakua, mitään ei vaan löytynyt.

Kävimme poislähtiessämme mökillä moikkaamassa toisia osakkaita

Aapeli tapasi uusia tuttavuuksia, tässä Hillatar TaigaAapeli pisti heti hurmurivaihteen peliin 😉Loppupääsiäinen menikin vesisateessa kärvistellessä…