Onkin vierähtänyt tovi viimeisestä kirjoituksesta ja paljon on tapahtunutkin tässä välillä.Aurinko on paistellut makoisasti ja viime viikonloppuna tunturimökillä sainkin vähän kaikenlaisia kuvia.
Aapeli on oma vauhdikas itsensä. Ihan hiven rauhoittumista on havaittavissa 😉 tai sitten se on vain vaihe – tyyntä myrskyn edellä? Löysimme riekkoja mukavasti matkalla Kammintuvalle ja Aapelikin on päässyt kosketuksiin lintusen kanssa. Aapeli hakee raivokkaasti, se saattaa johtua lumesta jota on paljon!?
Ressu piikkasi tämän superkesyn tipin melko hassusta paikasta…
Tipi oli motissa. Minä toisella puolella ja koira toisella 🙂
Pakkanen oli kova(-20), joten mummokin vääntää tässä takki päällä…
Mummolle on varmaan iskenyt dementia? Se ei yhtään muista, että se täytää 11-vuotta 20.3.!! Pikemminkin se käyttäytyy kuin 1-vuotias!
Tässä se kilpailee tyttärensä Evitan kanssa…
ja tässä vetelee jotain twistintapaista… 😀 Pöhkö!
Aapeli on komistunut kovasti. Pentumainen olemus on muotoutunut vahvaksi nuoreksi urokseksi.
Ai niin, sainhan kuvattua jotain harvinaista – tunturipöllön!
Olemme Aapelin kanssa käyneet kuvaamassa Aatu-veljen luona ajohärkiä…
Aapeli pääsi hyvin läheiseen kontaktiin yhden härän kanssa…
Sille piti vähän laulaa luikauttaa mutta ei se lähtenyt leikkiin, höh! 🙂
Kummia noi muut otukset, kun ne ei laula takaisin!!!
Ihania kuvia taas, kiitos Kata!!!
Kyllä Aapeli on ilmeiltään ja päästään niin emänsä oloinen.
Rapsutukset koirille, Kari