Kohta se päättyy, maaliskuu. Vietimme ihanan viikonlopun tunturimökillä ja vieraana meillä oli gordoninsetteri Venni, (Mountaineer´s Evita) ja omistajansa Mari.

Menomatkalla koirista päästettiin suurimmat höyryt kelkalla. Venni oppi juonen heti.Mökki odotti paikallaan ja ilmat olivat suloiset. Aurinko paistoi, välillä oli pilvessä mutta tuulet säästivät meitä kylmältä.Venni päästelee…Woitto ja Evita näyttivät mallia tunturiin kapuamisessa 🙂

Evita löysi kiirunoita perjantaina…Woitto löysi kiirunoita lauantainamuut hakivat innokkaasti mutta linnut olivat aralla päällä, eikä muita seisontoja onnistuttu näkemään…Aapeli odottaa vuoroaan…Aapelille oli todellinen kouluviikonloppu. Aapeli oppi seuraamaan rauhassa selän takana ja pysyi siellä vaikka muille jaettiin hakuvuoroja Viikonloppuun jäi aikaa myös rentoon leikkimiseen mökin pihalla

ja pötköttelyyn porontaljalla

Mari sai kokea tiiviin tunnelman reessä koirien kera 🙂

Jeppe urku auki…Kiiruna kivellä…

Moni ihmettelee kuinka liikun tämän koiramassani kanssa. No alla parit kuvat Marin ottamina 😀Sauvoja en käytä, suksissani(Telemark-tyyppiset) on nousukarvat. Vauhti ei nouse koskaan kovaksi, edes alamäessä. Olen surkea hiihtäjä, joten tämä sopii minulle hyvin. Ja kun usein koiria on kiinni vyössä, pysyn myös paremmin pystyssä 😀

Kiitos Mari kuvista!

Oli antoisa viikonloppu ja maaliskuun lopetus tunturissa!

Olen lupautunut saksalaisen tuttavani Christiane Lohmannin ”pentuvälittäjäksi” Suomeen. Christiane kasvattaa sekä punaisia, että nyttemin punavalkoisia irlanninsettereitä. Suomessa meillä on muutamia Lohmann-kennelin punaisia settereitä.

kuva C. Lohmann Emä leikkii pentunsa kanssa

Christiane otti yhteyttä kun muutamat pennunvaraajat jättivät hakematta pentua. Pennut ovat nyt 14 viikkoisia.

Joskus pennunvaraajat ovat niin epäystävällisiä, etteivät ilmoita jos suunnitelmiin tulee muutos. Ja se on kasvattajaa kohtaan väärin. Kasvattaja pitää pentua varattuna , eikä voi näin ollen myydä sitä mahdollisesti toiselle kiinnostuneelle. Mutta joskus tulee raja vastaan ja ainakin silloin kun pentujen luovutusikä alkaa ylittyä. Siksi meillä täällä Suomeessa on nyt mahdollista saada uutta verta kantaan ja loistavia metsästyskoiran alkuja!

Yhdistelmä on :
History`s of Highland Balou HD A1 / Deargban O`Faolain HD B1

Deargban O´Faolain on Irlannin Punavalkoisten kerhon puheenjohtajan Terry O´Learyn kasvattama narttu.

Saksassa koiran jalotuskäyttövaatimuksena on molempien vanhempien näytöt sekä näyttelystä(väh. EH), että kokeista tai sikäläisistä metsästysominaisuuksia testaavista testeistä.

Koirat ovat siis käyttökoiria.

Pennut ovat syntyneet 19.12.2009. Suomeen on tarjolla sekä uros, että narttupentu.

Pentujen sukutaulu

Kasvattaja Christiane Lohmann on ystävällisesti ottanut selvää pentujen lennättämisestä Suomeen ja hinnat ovat seuraavat:

lähtö joka päivä 1.45 pm Frankfurt
Yksi pentu – 390,- €
Kaksi pentua – 510,- €

Punavalkoisen hinta Saksassa on 1000 -1200€, josta kasvattaja voi neuvotella koska lennättäminen maksaa.Kasvattaja haluaa mielellään näyttöjä koiran käytöstä kokeissa ja ehdottomasti lonkkakuvauslausunnon.

Yhteydenotot englanniksi tai saksaksi
nettisivut. http://www.Jagdhunde-Lohmann.de
email: Lohmann-Borchen@t-online.de

tai minuun Katariina Roihaan
p. 040-594 24 89
kataroiha@gmail.com

Lisää kuvia tulossa…

Mummo täyttää upeat 11-vuotta tänään 20.3. Mummo on vielä täynnä toimintaa ja vauhtia, sen kuulo ja näkö on kuin nuorella. On ihanaa omistaa näin terve ja hyväkuntoinen vanhus…Mummo jaksaa pitkiä lenkkejä, sitä ei vielä väsytä mikään. Ehkä hivenen katsoo nuorisoa paheksuvalla silmällä 😉

Syntymäpäivälahjaksi Wanda pääse katsomaan löytyisikö riekkoja tai kiirunoita!

Mummo kiittää onnitteluista! Kiirunat pysyvät piilossa mutta olivat jättäneet ilkeästi houkuttelevia jälkiä 😉

Mummo kiiti ensimmäisenä tunturin laelle. Minulla oli työn ja tuskan takana lumikenkäillä perässä…Mummo ei harmaannu kuin lumesta, jota sen selkään tuli uppohangesta alkumatkasta 🙂 Kun mummo oli uppohangesta selvinnyt ja puuskutti pari kertaa, ups! kovalla maalla mentiin jo taas kovaa…näissä maisemissa!

Näille pojille koiramme pääsivät tänään seisoskelemaan 🙂Olipa ilo löytää näitäkin ”kadonneita” lintuja! Eivät siis ole kadonneet, niitä löytyi parvissa ja hämmästyttävää kyllä jo pareissa ? Tässä maestrot…ensin Jeppe…ja Jepen takaa löytyikin sen iskä ReetuReetu hoiteli vielä ison parven kiirunoita…Jame kannusti Reetua jatkamaan, sillä lintuja ei näkynyt lähellä. Reetu ottaa joskus linnut todella kaukaa…

Aapeli oli oppilaana. Tässä mennään maahan ennen hakuun pääsyä 🙂Aapeli protestoi ensi alkuun laulamalla ”Mene itte, hel#¤&”!” mutta Aapelille ei anneta periksi. Aapeli on kova poika kokeilemaan emäntää ja isäntää… *huokaus* Mutta sitten mentiin eikä meinattu!Maisemat ja keli olivat huikeat!Ylhäällä koirien oli pitkästä aikaa hyvä hakea. Ei tarvinnut puskea umpihangessa…Woitto näytti nauttivan kovasta maasta silmin nähden 🙂Tänään ajettiin myös Finnmarkslöpet, valjakkoajoja…Levajoella oli täysi tohina päällä Upea päivä kaikkiaan!

Onkin vierähtänyt tovi viimeisestä kirjoituksesta ja paljon on tapahtunutkin tässä välillä.Aurinko on paistellut makoisasti ja viime viikonloppuna tunturimökillä sainkin vähän kaikenlaisia kuvia.Aapeli on oma vauhdikas itsensä. Ihan hiven rauhoittumista on havaittavissa 😉 tai sitten se on vain vaihe – tyyntä myrskyn edellä? Löysimme riekkoja mukavasti matkalla Kammintuvalle ja Aapelikin on päässyt kosketuksiin lintusen kanssa. Aapeli hakee raivokkaasti, se saattaa johtua lumesta jota on paljon!?Ressu piikkasi tämän superkesyn tipin melko hassusta paikasta…Tipi oli motissa. Minä toisella puolella ja koira toisella 🙂 Pakkanen oli kova(-20), joten mummokin vääntää tässä takki päällä…Mummolle on varmaan iskenyt dementia? Se ei yhtään muista, että se täytää 11-vuotta 20.3.!! Pikemminkin se käyttäytyy kuin 1-vuotias! Tässä se kilpailee tyttärensä Evitan kanssa…ja tässä vetelee jotain twistintapaista… 😀 Pöhkö!

Aapeli on komistunut kovasti. Pentumainen olemus on muotoutunut vahvaksi nuoreksi urokseksi. Ai niin, sainhan kuvattua jotain harvinaista – tunturipöllön!Olemme Aapelin kanssa käyneet kuvaamassa Aatu-veljen luona ajohärkiä…Aapeli pääsi hyvin läheiseen kontaktiin yhden härän kanssa…Sille piti vähän laulaa luikauttaa mutta ei se lähtenyt leikkiin, höh! 🙂

Lisää kuvia täällä ja täällä