Lähdimme perjantaina kohti Kammintupaa ja nyt kun päivä on valoisa jopa klo 17 asti niin siellä ehti vielä touhuta vaikka mitä ennen pimeää.

Kuvia menomatkaltaMeidän koirathan ovat ihan pöhköinä juoksemaan kelkan vieressä, perässä ja edellä. Aapeli on valinnut perässä juoksemisen…Woitto ja muut menevät edeltä, sivulta ja sinne tänne…Kyllä setterit rakastavat kovaa vauhtia! Juokseminen on niille elämän tärkeimpiä asioita. Kun tuo mökille juoksu oli vielä kevyttä kenttäkivaa (7km) niin mökin pihalla riitti vielä virtaa huimiin leikkeihin. Alla Evita ja Aapeli.Ja sitten Aapeli otti kohteeksi Woiton. Reetu yritti pysyä perässä…Vaikka koiramme ovatkin ”vakavamielisiä” metsästäjiä niin silti ne leikkivät keskenään paljon. Woitto on aivan loistava opettamaan Aapelia. Leikki loppuu heti kun Aapelilla keittää yli.

Wanda-mummo tyytyi komentamaan nuorisoa 😀Sterilointi hieman yli vuosi sitten oli Wandan pelastus. Se nuortui vuosia ja on vanhaksi koiraksi ihan huippukunnossa, pirteä kuin peipponen eikä väsy tällaisista reissuista. Wanda rakastaa juosta kelkan edessä mutta sitä annoimme sen tehdä vain lyhyen matkaa. Joku raja sentään vanhan riemulle!

Mummo löysi kotimatkalla riekotkin! Jaksoi rämpiä uppolumessa linnuille…Mummo on rautaa!Lauantaina kävimme pikkumutkan katsomassa löytyykö riekkoja. Isäntä-Aapeli valmiina taistoon!Näimme hauskan porojononWoitto oli löytänyt kiepistä linnut. Minä olin silloin kameran kanssa toisaalla. Muutoin reissu oli koirille raskas. Edellisyön myräkkä oli tiivistänyt hangen päälle kannen. Ja palasimme takaisin rättiväsynein koirin.Tai niin no, kuka oli väsynyt ja kuka ei. Aapeli jaksoi vielä loikkia. Siitä ei virta ihan helposti lopu 😉Sunnuntaina kotimatkalla näimme parit riekot…Aapelikin pääsi hajulle. Onneksi lunta oli niin paljon, ettei peräänmeno ollut kuin muutamia metrejä. Kovasti riekonhajut saivat pikkukoiran risteilemään uppolumessa. Mutta tulihan se sieltä kelkan perään tovin kuluttua…