Koko viikon on ollut ihanan valoisaa. Pakkasta on kyllä riittänyt riesaksi asti. Maanantaina kävimme isännän kotitilalla päiväsaikaan ja kun isäntä hoiti äitinsä puutalkoita, kipaisin minä koirien kanssa tunturiin.

Päivä oli todella kaunis ja ylhäällä oli aivan tyyntä

Tipinjälkiä ei näy. Riekot ovat piilossa kiepeissä – tai sitten niitä ei ole. Tosin jälkiä on näkynyt enemmän teiden varsilla. Ehkäpä tunturissa ei ole ruokaa?

Monen pakkaspäivän jäljiltä koirissa oli hieman ylimääräistä energiaa…Aika kaunista, vai mitä?

Esittelen vielä yhden taianomaisen kuvan, jonka nappasin käydessäni pohjanmaalla rotujärjestön vuosikokouksessa.Kuva otettu jostain Sodankylän liepeiltä auringon noustessa, pakkasta oli -34C. Aika hieno vaikka itse sanonkin!

Lähdimme perjantaina kohti Kammintupaa ja nyt kun päivä on valoisa jopa klo 17 asti niin siellä ehti vielä touhuta vaikka mitä ennen pimeää.

Kuvia menomatkaltaMeidän koirathan ovat ihan pöhköinä juoksemaan kelkan vieressä, perässä ja edellä. Aapeli on valinnut perässä juoksemisen…Woitto ja muut menevät edeltä, sivulta ja sinne tänne…Kyllä setterit rakastavat kovaa vauhtia! Juokseminen on niille elämän tärkeimpiä asioita. Kun tuo mökille juoksu oli vielä kevyttä kenttäkivaa (7km) niin mökin pihalla riitti vielä virtaa huimiin leikkeihin. Alla Evita ja Aapeli.Ja sitten Aapeli otti kohteeksi Woiton. Reetu yritti pysyä perässä…Vaikka koiramme ovatkin ”vakavamielisiä” metsästäjiä niin silti ne leikkivät keskenään paljon. Woitto on aivan loistava opettamaan Aapelia. Leikki loppuu heti kun Aapelilla keittää yli.

Wanda-mummo tyytyi komentamaan nuorisoa 😀Sterilointi hieman yli vuosi sitten oli Wandan pelastus. Se nuortui vuosia ja on vanhaksi koiraksi ihan huippukunnossa, pirteä kuin peipponen eikä väsy tällaisista reissuista. Wanda rakastaa juosta kelkan edessä mutta sitä annoimme sen tehdä vain lyhyen matkaa. Joku raja sentään vanhan riemulle!

Mummo löysi kotimatkalla riekotkin! Jaksoi rämpiä uppolumessa linnuille…Mummo on rautaa!Lauantaina kävimme pikkumutkan katsomassa löytyykö riekkoja. Isäntä-Aapeli valmiina taistoon!Näimme hauskan porojononWoitto oli löytänyt kiepistä linnut. Minä olin silloin kameran kanssa toisaalla. Muutoin reissu oli koirille raskas. Edellisyön myräkkä oli tiivistänyt hangen päälle kannen. Ja palasimme takaisin rättiväsynein koirin.Tai niin no, kuka oli väsynyt ja kuka ei. Aapeli jaksoi vielä loikkia. Siitä ei virta ihan helposti lopu 😉Sunnuntaina kotimatkalla näimme parit riekot…Aapelikin pääsi hajulle. Onneksi lunta oli niin paljon, ettei peräänmeno ollut kuin muutamia metrejä. Kovasti riekonhajut saivat pikkukoiran risteilemään uppolumessa. Mutta tulihan se sieltä kelkan perään tovin kuluttua…

Tänään sain ensimmäisen kerran moneen kuukauteen värit kuviin takaisin kun aurinko paistoi korkealla ja loi valokeilansa koiriin.Prinsessa-EvitaJääkarhumme JeppeAapeliSnowdiving…?

Aapeli päätti laulaa luikauttaa auringon kunniaksi

Ihanaa kun olemme saaneet värit takaisin maailmaamme!

Nyt sitä on, lunta!Ääh, puuh! Mutta periksi en anna! sanoo Aapeli, pieni sinnikäs hakija. Ei haittaa hanki menoa…Pääsinpäs prkl! Hähää!

Voe hyvänen aeka! Voe hyvänen aeka! sanoo pieni Evita…

Kyllä mä yritän mutta kun maa loppuu pieneltä jalkojen alta…

Lunta on nyt pohjoissuomalaisittain paljon. Näin runsaasti sitä ei ole moneen talveen ollut. Kuten koko Suomessa nyt nautitaan mahtavista treenikeleistä… Aapelissa tämä raskas keli näkyi ensimmäisenä. Se on laihtunut yli kilon ja painaa 24kg. Lihotuskuuri alkoi. Pakko päästä normilukemiin eli 25,5kg. Aape onkin ihan luuta nahkaa, reppana.Kyllähän tällä ahertamisella laihtuu pakostakin…Rasvaa, nyt tarvitaan rasvaa lisää ruokaan…!Mummelikin on iskussa…;)Mummon 11-vuotis synttäreihin on puolitoista kuukautta aikaa. Mummo revittelee vielä kuin nuoret likat 😀Woitto on vanhentunut, se ei viitsi enää rämpiä uppolumessa vaan tyytyy ottamaan hajua vähän kauempaa. Woiton tarkkaakin tarkempi kirsu sanoo, ettei riekko ole nyt rinteessä. Liikaa lunta, eikä mitään syömistä.Otithan nyt sen kuvan kun oon niin komee? 😉

Hengähdystauko…

Ressu ja Aapeli, sinnikkäimmät umpihankihakijat

Yhden yhtä jälkeä ei näkynyt. Riekot ovat hyvin piilossa ja nauttivat varmasti lumihangesta kieppien muodossa…Villihevosia tunturissa…Lauma koossa, joku enempi, joku vähempi lumessa 😀

Viime viikon tuiskut saivat alavilla mailla aikaan ihan kelpoiset lumihanget. Ihmisen on pakko käyttää lumikenkiä, muutoin ei jaksa. Koirat taas saa nopeasti piippuun tällä koirien punttisalikelillä – lihasten kasvua ei voi estää ! 😉Meidän koiria ei lumihanget pelota…kunto kohoaa pelottavan hyväksi! Alla Jepen loikkanäytösVanhukset Wanda ja Woitto eivät tunne sanaa vanhus…ainakaan kuvista päätellen 🙂Wanhapoikarallia vm-00

Mummorallia vm-99

Luonnossa on alkanut kuulua taas lintujen visertelyä…Evita kuuli kuukkelin laulavan…

Hiljanen maailmamme saa taas uusia ääniä. Ja jokainen koira ”herää” näihin luonnon ääniin joka vuosi uudestaan…Kaamosaikana linnut eivät visertele.

Toivottavasti kaikki koiranomistajat ottavat tästä lumenpaljoudesta nyt kaiken irti! Parempaa treeniä ei saa mistään. Umpihanki paras hanki 😀Kyllä talvi on ihanaa aikaa!