Kuinka äkäpussi kesytetään?

Mitä vähemmän Aapeli saa liikuntaa, sen tottelemattomampi siitä tulee. Viime viikon pakkaset ja sen myötä vähäinen ulkoilu näytti sen taas. Aapeli kuuluu sarjaan ” juoksuta ensin taju pois,vasta sitten voit odottaa sen tottelevan!”

Kuten olen jo monetta kertaa sanonut, minulla on nyt ensimmäistä kertaa käsissäni sellainen pakkaus setteriksi, että hmmm! 🙂

Aapelin pakka sekoaa liikunnan puutteesta ja siitä tulee ilkikurinen, täysin tottelematon kauhukakara. Niin suloinen kun se osaa ollakin niin hohhoijaa päiviä jolloin se ei pääse riekkumaan vähintään tunniksi. Totesin pakkasten lauhduttua perjantaina 8.1, että 1½h lenkki -24.5C pakkasessa sai sen laantumaan suorastaan lampaaksi. Yhtään temppua se ei tehnyt ja niitä riittää!

Lauantaina pakkanen oli vieläkin hellittänyt otettaan(-15), joten suunnistin Ismukseen ja tunturiin. Isäntä jäi tekemään äidilleen puita…Ensin kaikki menivät kuin mielipuolet. Tässä Aapeli kieli pannan alla… 😉Hikihän siinä tuli kun on tottunut vähän tiukempiin pakkasiin…ja taas mentiin… Annoi kaikkien nauttia vapaudesta. Yhtään pillin vihellystä en viheltänyt, nyt oli täydellisen nollauksen aika. Eikä setterin hakuun muutenkaan saa puuttua. Riekon jälkiä oli mukavasti rinteessä, joten nyt haettiin tipejä!Woitto jäi välillä pohtimaan, että kumpaan suuntaan tässä nyt lähtisi? Vaihtoehtoja on liikaa…Ylös päästyämme alkoikin tapahtua…Reetu seisoi edellä ja Jeppe säesti hienosti isänsä takana. Kytkin Aapelin ja kutsuin muut sivulle.Reetu piti linnut hienosti mutta kun lähestyin koiraa ne ottivat siivet allensa…Reetu jäi hienosti paikalleen. Aapeli pääsi muiden kanssa tuoreille jäljille. Kehuin sitä koska minun on saatava sen kiinnostus jäniksen ja hirvenjäljistä pois.Ja kyllähän tuore riekko kiinnosti. Testasin Aapelin jäämistä jäljelle, eikä sillä näytä olevan järjetöntä taipumusta jäädä jälkeen ”kiinni”. Jatkoin matkaa ja Aapeli seurasi meitä muita. Pahimmassa tapauksessa sen korvat olisivat menneet lukkoon, eikä se olisi seurannut meitä. En siis kutsunut Aapelia, jatkoin vain matkaa ja se seurasi.

Mutta kyllä sitä kiinnosti takaisin mennessä käydä vielä tarkistamassa tämä herkullinen haju…Parin tunnin retki sai pienen äkäpussin taas rauhoittumaan ja olemaan oma ihana itsensä…Myös Ressu sai kaasuttaa niin paljon kuin sielu sieti ja niin tämäkin musta peto rauhoittui…Ressu ja Aapeli ovat siitä samanlaisia, että liikunnan puute saa niissä molemmissa erikoisia piirteitä aikaan. Toinen häviää kuin tuhka tuuleen ja toinen muuttuu tottelemattomaksi 😀

Ressu voisi kaasuttaa moottorikelkan edellä kymmeniä kilometrejä 40-50km/h vauhdilla ilman ,että vauhti hidastuisi. Ressu on todella rakennettu juoksemaan.Äkäpussit ja juoksukoneet on nyt hetkeksi rauhoitettu. Kiitos kelien lauhtumisen!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s