Muun Suomen itkiessä vesisateessa me pohjoisen asukit saamme nauttia kuivasta pakkassäästä
kuvanottohetkellä -17C
Kävimme eilen sunnuntaina Isännän kotitilan tunturissa. Riekonjälkiä löytyi ruhtinaalliset määrät ja muutama koirakin onnistui
Jeppe jepulis löysi tipit ennen Woittoa ja sekös sai nuoren uroksen iloiseksi…
…niin iloiseksi, että Jepen oli pakko tulla emännälle kertomaan suuresta tapahtumasta ja vähän sen kunniaksi kieriä lumessa. Hän löysi tipit ennen suurta Woittoa!
Wanda 10v8kk, kuva ilmentää mummo-koiran tilaa tällä iällä 🙂
Vaikka valo on vähissä niin pakkohan minun on kameraa roikottaa mukana. Ylhäällä olevassa kuvassa olin menossa kuvaamaan jotain upeaa luontopläjäystä kun havahduin suuren hahmon hyökkäykseen…no ei siinä kummemmin käynyt, onneksi!
Aapelissa on tapahtunut joku taantuma vauva-aikoihin. Se pitää joka ilta ja aamu tyynyä suussaan ja pumppaa sitä etutassuillaan!?!? Se on ihan höperö
Joku sanoisi tähän, että se on vieroitettu liian aikaisin emästään mutta sehän ei ole mahdollista kun se asuu samassa talossa äitinsä kanssa. Ja sai ihan varmasti imeä nisää kyllikseen 🙂
Aapelilla on muutoikin menossa uhma. T A A S !
Tämän koiran kanssa olen saanut nauraa kippurassa sen tempauksille ja saan vast edeskin 😀
PieniSuuriMetsästäjä vaanii pahaa aavistamatonta saalista…
Kaamos on kauneimmillaan ja me nautimme siitä!
kennel Ailigaslammen 
Aapeli tasapainottaa uhmaansa, kun vähän jänskättää itseäkin tuo hormonihyrräily. ;-D
Aivan käsittämättömän ihania kuvia. Sinisessä hetkessä on jotain uskomatonta. Täällä on vain näitä vetisiä hetkiä… kertakaikkiaan, kuten Allu sanoisi. ;-D
Terkkuja koko laumalle!
Kyllä kaamoksen voittanutta ei ole.Ehkä kauneinta hiljaisuutta mitä tiedän. Ja tuo puhtaus! Ei koiriin tarttuvia tauteja ja tassut pysyvät puhtaina…Ihanaa!