Tällaista meillä oli yhdessä vaiheessa viime kesää…

Voi, että noita pieniä ihanaisia on ikävä. Vaikka pentujen kanssa on ehdottoman raskasta niin minä nautin täysin siemauksin…ja niin nauttivat nämä pienet höperötkin. Mielestäni aitauksemme oli ihanteellinen pennun lihaksiston kehitykselle. Eläinhierojana ajattelen aina koiran kehittyvää rakennetta ja että se saa mahdollisimman monipuoliset alustat millä opetella käyttämään kehoaan. Metsästyskoiralle tämä on ensisijaisen tärkeää…Kuten nyt Aapelista tiedämme, täydelliset lonkat näkyivät jo 6kk ikäisenä kuvattuna. Liikuntaa ei ole rajoitettu, se on ollut oma-ehtoista ja terveellä tavalla rasittavaa. Näin olen aina tehnyt, enkä ole yhtään koiraa liikunnalla rikkonut. En myöskään ruokinnalla…

A- pennuissa löytyy jo jahtikoiran virkaa. Aku ja Allu ovat ottaneet tiukat seisonnat fasaanille ja Aatu on tänään puolivuotissynttäreiden kunniaksi seissyt riekolle! Aapeli osaa luontaisesti säestämisen taidon ja noutaminen on voimakkasti verissä. Aslak eli Luka kuulostaa hyvin oppivaiselta, joskin nyt murkkuikä on tullut vierailulle. Aaron on myös kunnostautunut voimakkaalla noutovietillä. Isännän ampumat sorsat kanniskellaan muina”miehinä”.

Aura on lopettanut karkumatkailun 🙂 ja kuulostaa ihanalta omalta itseltään…Aapeli 6vkoa, metkut jo mielessä…

Ne, joista olen kuullut ovat mielestäni kehittyneet aivan normaalisti. Mitään jättiläisiä näistä pennuista ei tule, vankkarakenteisia mutta erittäin sopivan korkuisia ja kokoisia…Aapeli on nyt n.60 cm, senttejä saisi tulla muutama lisää…

…ilmeissä löytyy kyllä vaikka miten monta variaatiota. Vitsikkyyttä ei puutu 😉

Vauhtia riittää. Aapelilla ehkä enemmän kuin laki sallii. Siksi sen seisontaa saamme ehkä _tovin_ odottaa. Toivotaan, että tovi ei kovin moneksi vuodeksi muutu! 😀