Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2009

Kaamos alkaa olla parhaimmillaan

Muun Suomen itkiessä vesisateessa me pohjoisen asukit saamme nauttia kuivasta pakkassäästäkuvanottohetkellä -17C

Kävimme eilen sunnuntaina Isännän kotitilan tunturissa. Riekonjälkiä löytyi ruhtinaalliset määrät ja muutama koirakin onnistuiJeppe jepulis löysi tipit ennen Woittoa ja sekös sai nuoren uroksen iloiseksi……niin iloiseksi, että Jepen oli pakko tulla emännälle kertomaan suuresta tapahtumasta ja vähän sen kunniaksi kieriä lumessa. Hän löysi tipit ennen suurta Woittoa!Wanda 10v8kk, kuva ilmentää mummo-koiran tilaa tällä iällä 🙂

Vaikka valo on vähissä niin pakkohan minun on kameraa roikottaa mukana. Ylhäällä olevassa kuvassa olin menossa kuvaamaan jotain upeaa luontopläjäystä kun havahduin suuren hahmon hyökkäykseen…no ei siinä kummemmin käynyt, onneksi!Aapelissa on tapahtunut joku taantuma vauva-aikoihin. Se pitää joka ilta ja aamu tyynyä suussaan ja pumppaa sitä etutassuillaan!?!? Se on ihan höperöJoku sanoisi tähän, että se on vieroitettu liian aikaisin emästään mutta sehän ei ole mahdollista kun se asuu samassa talossa äitinsä kanssa. Ja sai ihan varmasti imeä nisää kyllikseen 🙂

Aapelilla on muutoikin menossa uhma. T A A S !Tämän koiran kanssa olen saanut nauraa kippurassa sen tempauksille ja saan vast edeskin 😀PieniSuuriMetsästäjä vaanii pahaa aavistamatonta saalista…

Kaamos on kauneimmillaan ja me nautimme siitä!

Mainokset

Vaihteeksi lunta…ja kaamosta

Sininen hetki on astunut elämäämme…Rajasin kuvia ihan tahallaan poikkeuksellisesti…no syynä oli kameran tarkentaminen minne sattuu 🙂Aapeli sai lumipesuja Reetulta…ja sen seurauksena koko turkki oli lumihelmillä kirjoiltu 🙂  Pentukarvaan tarttuu mukavasti tuo pikkupakkaslumi…Pieni oli pökerryksissä lumileikeistä…

Kaamos on käsillä

Aurinko ei enää nouse taivaanrannan ylle. Päivät ovat olleet pimeän harmaita koko menneen viikon. Mutta onneksi on kuivaa! Lunta täällä kaivataan…Aapeli osaa jo olla kuvattavana…Testailin lauantain ratoksi tuota pikkulinssiä (EF 1.8 50mm). Manuaalilla sain skarpeimmat kuvat.

Aapelilla on enää ihan pienet ”kasvupatit”. Toivottavasti se nyt venyttäisi vielä pari senttiä korkeutta! Mittasin Aapelin ja sain lukemaksi 62-63cm. 65cm olisi ihanne…

Vaikka nämä pennut olivat hyvin voimakasluustoisia niin kuten olen jo aiemmin sanonut, ei näistä isoja saa tekemälläkään. No molemmat vanhemmat ovat kokonsa puolesta aivan alarajoilla…Pelkään pahoin, että nartut jäävät liian pieniksi. Urokset kuulostavat ylittäneen ainakin rotumääritelmän alarajan ( Urokset: 58-67cm , Nartut: 55-62cm)

Jalostus on aina hieman onnen kauppaa. Kaikkea ei saa ja riskejä pitää ottaa. Yhdistelmää miettiessäni ajattelin, että koko voisi kasvaa ja kyllähän se osin kasvoikin, urosten kohdalla. Ovat isäänsä kookkaampia…

Pennuilla on vielä muutama kuukausi korkeuskasvun aikaa jäljellä. Vasta sitten voi murehtia kokoa. Joku miettii miksi nurisen koosta? Metsästyskoiralle pieni kokohan on parempi. Joo, niin on mutta kyllä meidän tulee ottaa jalostuksessa huomiota myös liian pieneen kokoon, yhtä lailla kuin liian suureen.

Kuvia sunnuntailta 22.11. Yöllä oli tullut kevyt lumikerros…His Royal Highness, Woitto

Mummeli-Wanda 10v. 8kk

 

Saanen esitellä Ailigaslammen Aslak eli Luka

Sain ihania kuvia Lukasta eli ”vauvanimeltään” Täplästä. Täplä eli valkoinen läikkä hävisi otsalta taivaan tuuliin jo aikaa sitten…

Luka on erinomaisessa lihaskunnossa oleva 6kk ikäinen urospentu. Ihailen aina koirien lihaksia ja lihaksikasta rintaa…ehkä se johtuu ammatistani. Mutta kertoo se paljon myös koiran saamasta liikunnasta. Lihakset kun eivät kasva itsekseen…Hyvin paljon on samaa ilmettä veljensä Aapelin kanssa…Lukan kuvat Heidi Nieminen

ja tässä vielä ”täplis” kasvattajan luona

Ihana vaikka itse sanonkin 😉

 

Ailigaslammen A:t 6kk !

Tällaista meillä oli yhdessä vaiheessa viime kesää…IMG_9824-1

IMG_9826-1Voi, että noita pieniä ihanaisia on ikävä. Vaikka pentujen kanssa on ehdottoman raskasta niin minä nautin täysin siemauksin…IMG_9833-1ja niin nauttivat nämä pienet höperötkin. Mielestäni aitauksemme oli ihanteellinen pennun lihaksiston kehitykselle. Eläinhierojana ajattelen aina koiran kehittyvää rakennetta ja että se saa mahdollisimman monipuoliset alustat millä opetella käyttämään kehoaan. Metsästyskoiralle tämä on ensisijaisen tärkeää…IMG_9832-1Kuten nyt Aapelista tiedämme, täydelliset lonkat näkyivät jo 6kk ikäisenä kuvattuna. Liikuntaa ei ole rajoitettu, se on ollut oma-ehtoista ja terveellä tavalla rasittavaa. Näin olen aina tehnyt, enkä ole yhtään koiraa liikunnalla rikkonut. En myöskään ruokinnalla…IMG_9844-1

A- pennuissa löytyy jo jahtikoiran virkaa. Aku ja Allu ovat ottaneet tiukat seisonnat fasaanille ja Aatu on tänään puolivuotissynttäreiden kunniaksi seissyt riekolle! Aapeli osaa luontaisesti säestämisen taidon ja noutaminen on voimakkasti verissä. Aslak eli Luka kuulostaa hyvin oppivaiselta, joskin nyt murkkuikä on tullut vierailulle. Aaron on myös kunnostautunut voimakkaalla noutovietillä. Isännän ampumat sorsat kanniskellaan muina”miehinä”.

Aura on lopettanut karkumatkailun 🙂 ja kuulostaa ihanalta omalta itseltään…IMG_9848-1Aapeli 6vkoa, metkut jo mielessä…

Ne, joista olen kuullut ovat mielestäni kehittyneet aivan normaalisti. Mitään jättiläisiä näistä pennuista ei tule, vankkarakenteisia mutta erittäin sopivan korkuisia ja kokoisia…ilmeAapeli on nyt n.60 cm, senttejä saisi tulla muutama lisää

ilme2…ilmeissä löytyy kyllä vaikka miten monta variaatiota. Vitsikkyyttä ei puutu 😉

juokseeVauhtia riittää. Aapelilla ehkä enemmän kuin laki sallii. Siksi sen seisontaa saamme ehkä _tovin_ odottaa. Toivotaan, että tovi ei kovin moneksi vuodeksi muutu! 😀

Vapaus, freedom,frihet! Whatever…

Nyt kun Aapelin jalka on huomattavasti paremmassa kunnossa, olemme saaneet kaiken työkiireen keskellä viettää lenkit stressivapaasti. Tarkoittaa sitä, että Aapeli saa taas tuhlata ehtymättömiä energiavarojaan juoksenteluun vapaana

*Huokaus*

aape2Silloin kun ehdimme, kapuamme Ailikkaalle…aape4ja Aapeli meinaa lähteä lentoon kun se on niin onnessaan vauhdista 🙂

Nyt taas ymmärrän niitä setteriparkoja, jotka olosuhteidensa vuoksi joutuvat tyytymään remmilenkkeihin. Eihän siinä kukaan normaali setteri täysjärkisenä pysy! Aapeli meinasi seota ja siinä samassa me ihmiset ja sen laumakaverit. Oikein tunsin sisälläni kun setterin sisäinen energiapallo oli täyttymässä ja räjähtämässä tuhansiksi paloiksi.

Setteri ei ole remmikoira, sen täytyy päästä juoksemaan vapaasti – joka päivä!

MH6D6263-1Valo loppumassa – kaamos tervetuloa!

Tuntuu, että vasta nyt kun pieni setteri saa purettua suurimman osan energiastaan juoksuun, se pystyy keskittymään tehtäviin, joita se haluaa tehdä. Kuten esim. noutoIMG_0134Aapelilla on tällä hetkellä pakonomainen tarve kantaa koko ajan jotain suussaan. Yhtenä päivänä kävimme postilaatikolla alla olevan kuvan hirvenkoipi suussa, koko matkan…:)MH6D6012Suuri aarre

Se käyttäytyy kuten äitinsä pentuna. Sekin kantoi kaikkea mahdollista ja mahdotonta…MH6D6004

Vaikka valonmäärä alkaa meiltä hiipua, kannan kameraa uskollisesti mukana…ja kaikennäköisillä fiksailuilla niistä saa vielä jotain aikaiseksikin.  Ehkäpä minusta kehittyy vielä hirmuinen kuvahuijari? 😀MH6D6280Optinen harha, Aapeli 22kg näyttää suuremmalta kuin Jeppe 30kg…

MH6D6299-1

Evita, nappisilmä…eevert

MH6D6315-1Woitto

MH6D6302-1satumaista maisemaa…

MH6D5998Olen ihastunut Aapelin ilmeeseen. Seesteisen ilmeen alla piilee pieni piru 😉

Ryhmä 4.11.09

laumaUusin otos. Aapeli on oppinut olemaan paikalla. Sain tuossakin räpsittyä melkoisen määrän kuvia.

Ja tässä uusimmat Aapelista, 8 pvää vaille 6kk ikäisestä punaisesta hurjimuksesta…aapeaape 8 pvä vaille 6kkAapelilla näkyy vielä nukutusta varten ajeltu kohta oik.etujalassa 🙂

Valo alkaa loppua meikäläisen pitkälle linssille. Liikekuvat eivät enää onnistuneet lainkaan, nyyh 😦