Muun Suomen itkiessä vesisateessa me pohjoisen asukit saamme nauttia kuivasta pakkassäästäkuvanottohetkellä -17C

Kävimme eilen sunnuntaina Isännän kotitilan tunturissa. Riekonjälkiä löytyi ruhtinaalliset määrät ja muutama koirakin onnistuiJeppe jepulis löysi tipit ennen Woittoa ja sekös sai nuoren uroksen iloiseksi……niin iloiseksi, että Jepen oli pakko tulla emännälle kertomaan suuresta tapahtumasta ja vähän sen kunniaksi kieriä lumessa. Hän löysi tipit ennen suurta Woittoa!Wanda 10v8kk, kuva ilmentää mummo-koiran tilaa tällä iällä 🙂

Vaikka valo on vähissä niin pakkohan minun on kameraa roikottaa mukana. Ylhäällä olevassa kuvassa olin menossa kuvaamaan jotain upeaa luontopläjäystä kun havahduin suuren hahmon hyökkäykseen…no ei siinä kummemmin käynyt, onneksi!Aapelissa on tapahtunut joku taantuma vauva-aikoihin. Se pitää joka ilta ja aamu tyynyä suussaan ja pumppaa sitä etutassuillaan!?!? Se on ihan höperöJoku sanoisi tähän, että se on vieroitettu liian aikaisin emästään mutta sehän ei ole mahdollista kun se asuu samassa talossa äitinsä kanssa. Ja sai ihan varmasti imeä nisää kyllikseen 🙂

Aapelilla on muutoikin menossa uhma. T A A S !Tämän koiran kanssa olen saanut nauraa kippurassa sen tempauksille ja saan vast edeskin 😀PieniSuuriMetsästäjä vaanii pahaa aavistamatonta saalista…

Kaamos on kauneimmillaan ja me nautimme siitä!

Sininen hetki on astunut elämäämme…Rajasin kuvia ihan tahallaan poikkeuksellisesti…no syynä oli kameran tarkentaminen minne sattuu 🙂Aapeli sai lumipesuja Reetulta…ja sen seurauksena koko turkki oli lumihelmillä kirjoiltu 🙂  Pentukarvaan tarttuu mukavasti tuo pikkupakkaslumi…Pieni oli pökerryksissä lumileikeistä…

Aurinko ei enää nouse taivaanrannan ylle. Päivät ovat olleet pimeän harmaita koko menneen viikon. Mutta onneksi on kuivaa! Lunta täällä kaivataan…Aapeli osaa jo olla kuvattavana…Testailin lauantain ratoksi tuota pikkulinssiä (EF 1.8 50mm). Manuaalilla sain skarpeimmat kuvat.

Aapelilla on enää ihan pienet ”kasvupatit”. Toivottavasti se nyt venyttäisi vielä pari senttiä korkeutta! Mittasin Aapelin ja sain lukemaksi 62-63cm. 65cm olisi ihanne…

Vaikka nämä pennut olivat hyvin voimakasluustoisia niin kuten olen jo aiemmin sanonut, ei näistä isoja saa tekemälläkään. No molemmat vanhemmat ovat kokonsa puolesta aivan alarajoilla…Pelkään pahoin, että nartut jäävät liian pieniksi. Urokset kuulostavat ylittäneen ainakin rotumääritelmän alarajan ( Urokset: 58-67cm , Nartut: 55-62cm)

Jalostus on aina hieman onnen kauppaa. Kaikkea ei saa ja riskejä pitää ottaa. Yhdistelmää miettiessäni ajattelin, että koko voisi kasvaa ja kyllähän se osin kasvoikin, urosten kohdalla. Ovat isäänsä kookkaampia…

Pennuilla on vielä muutama kuukausi korkeuskasvun aikaa jäljellä. Vasta sitten voi murehtia kokoa. Joku miettii miksi nurisen koosta? Metsästyskoiralle pieni kokohan on parempi. Joo, niin on mutta kyllä meidän tulee ottaa jalostuksessa huomiota myös liian pieneen kokoon, yhtä lailla kuin liian suureen.

Kuvia sunnuntailta 22.11. Yöllä oli tullut kevyt lumikerros…His Royal Highness, Woitto

Mummeli-Wanda 10v. 8kk

Sain ihania kuvia Lukasta eli ”vauvanimeltään” Täplästä. Täplä eli valkoinen läikkä hävisi otsalta taivaan tuuliin jo aikaa sitten…

Luka on erinomaisessa lihaskunnossa oleva 6kk ikäinen urospentu. Ihailen aina koirien lihaksia ja lihaksikasta rintaa…ehkä se johtuu ammatistani. Mutta kertoo se paljon myös koiran saamasta liikunnasta. Lihakset kun eivät kasva itsekseen…Hyvin paljon on samaa ilmettä veljensä Aapelin kanssa…Lukan kuvat Heidi Nieminen

ja tässä vielä ”täplis” kasvattajan luona

Ihana vaikka itse sanonkin 😉

Tällaista meillä oli yhdessä vaiheessa viime kesää…

Voi, että noita pieniä ihanaisia on ikävä. Vaikka pentujen kanssa on ehdottoman raskasta niin minä nautin täysin siemauksin…ja niin nauttivat nämä pienet höperötkin. Mielestäni aitauksemme oli ihanteellinen pennun lihaksiston kehitykselle. Eläinhierojana ajattelen aina koiran kehittyvää rakennetta ja että se saa mahdollisimman monipuoliset alustat millä opetella käyttämään kehoaan. Metsästyskoiralle tämä on ensisijaisen tärkeää…Kuten nyt Aapelista tiedämme, täydelliset lonkat näkyivät jo 6kk ikäisenä kuvattuna. Liikuntaa ei ole rajoitettu, se on ollut oma-ehtoista ja terveellä tavalla rasittavaa. Näin olen aina tehnyt, enkä ole yhtään koiraa liikunnalla rikkonut. En myöskään ruokinnalla…

A- pennuissa löytyy jo jahtikoiran virkaa. Aku ja Allu ovat ottaneet tiukat seisonnat fasaanille ja Aatu on tänään puolivuotissynttäreiden kunniaksi seissyt riekolle! Aapeli osaa luontaisesti säestämisen taidon ja noutaminen on voimakkasti verissä. Aslak eli Luka kuulostaa hyvin oppivaiselta, joskin nyt murkkuikä on tullut vierailulle. Aaron on myös kunnostautunut voimakkaalla noutovietillä. Isännän ampumat sorsat kanniskellaan muina”miehinä”.

Aura on lopettanut karkumatkailun 🙂 ja kuulostaa ihanalta omalta itseltään…Aapeli 6vkoa, metkut jo mielessä…

Ne, joista olen kuullut ovat mielestäni kehittyneet aivan normaalisti. Mitään jättiläisiä näistä pennuista ei tule, vankkarakenteisia mutta erittäin sopivan korkuisia ja kokoisia…Aapeli on nyt n.60 cm, senttejä saisi tulla muutama lisää…

…ilmeissä löytyy kyllä vaikka miten monta variaatiota. Vitsikkyyttä ei puutu 😉

Vauhtia riittää. Aapelilla ehkä enemmän kuin laki sallii. Siksi sen seisontaa saamme ehkä _tovin_ odottaa. Toivotaan, että tovi ei kovin moneksi vuodeksi muutu! 😀

Nyt kun Aapelin jalka on huomattavasti paremmassa kunnossa, olemme saaneet kaiken työkiireen keskellä viettää lenkit stressivapaasti. Tarkoittaa sitä, että Aapeli saa taas tuhlata ehtymättömiä energiavarojaan juoksenteluun vapaana

*Huokaus*

Silloin kun ehdimme, kapuamme Ailikkaalle…ja Aapeli meinaa lähteä lentoon kun se on niin onnessaan vauhdista 🙂

Nyt taas ymmärrän niitä setteriparkoja, jotka olosuhteidensa vuoksi joutuvat tyytymään remmilenkkeihin. Eihän siinä kukaan normaali setteri täysjärkisenä pysy! Aapeli meinasi seota ja siinä samassa me ihmiset ja sen laumakaverit. Oikein tunsin sisälläni kun setterin sisäinen energiapallo oli täyttymässä ja räjähtämässä tuhansiksi paloiksi.

Setteri ei ole remmikoira, sen täytyy päästä juoksemaan vapaasti – joka päivä!

Valo loppumassa – kaamos tervetuloa!

Tuntuu, että vasta nyt kun pieni setteri saa purettua suurimman osan energiastaan juoksuun, se pystyy keskittymään tehtäviin, joita se haluaa tehdä. Kuten esim. noutoAapelilla on tällä hetkellä pakonomainen tarve kantaa koko ajan jotain suussaan. Yhtenä päivänä kävimme postilaatikolla alla olevan kuvan hirvenkoipi suussa, koko matkan…:)Suuri aarre…

Se käyttäytyy kuten äitinsä pentuna. Sekin kantoi kaikkea mahdollista ja mahdotonta…

Vaikka valonmäärä alkaa meiltä hiipua, kannan kameraa uskollisesti mukana…ja kaikennäköisillä fiksailuilla niistä saa vielä jotain aikaiseksikin.  Ehkäpä minusta kehittyy vielä hirmuinen kuvahuijari? 😀Optinen harha, Aapeli 22kg näyttää suuremmalta kuin Jeppe 30kg…

Evita, nappisilmä…

Woitto

satumaista maisemaa…

Olen ihastunut Aapelin ilmeeseen. Seesteisen ilmeen alla piilee pieni piru 😉

Uusin otos. Aapeli on oppinut olemaan paikalla. Sain tuossakin räpsittyä melkoisen määrän kuvia.

Ja tässä uusimmat Aapelista, 8 pvää vaille 6kk ikäisestä punaisesta hurjimuksesta…Aapelilla näkyy vielä nukutusta varten ajeltu kohta oik.etujalassa 🙂

Valo alkaa loppua meikäläisen pitkälle linssille. Liikekuvat eivät enää onnistuneet lainkaan, nyyh 😦

Kävimme pitkän viikonlopun metsästysreissun naapurimaassamme Ruotsissa. Ja pakko sanoa, että kyllä niillä on vaan asiat paremmin kuin meillä! Metsästysaika mettäkanalinnuille on pitempi, lintuja oli runsaasti ja lunta oli paljon(20cm). No lumi haittasi sen verran, ettei koirien tilanteista päästy ampumaan. Lumi piti sen verran kovaa ääntä, että mettälintu hoksasi ampujan jo hyvissä ajoin.Oli mahtavaa viedä tunturikoiramme niille aivan uuteen maastoon ja uusille linnuille. Ja ne kyllä näyttivät mistä ne on tehty! Loistavista geeneistä. Niille ei ollut ongelma eikä mikään löytää teertä tai mettoa, pitää niitä paikallaan kunnes – niin olisi ollut paikka ampua. On se pirullisen äkäinen lähtemään tuo suuri metsokin ja varsinkin kun se on puussa!Woiton seisonta puussa lymyävälle metsolle…

...ja kuusen alla piileksivälle metsolle……ja taas tässä……ja tässä ollaan Woiton tiedotuksen jälkeen teerilläTällaista koiraa kuin Woitto ei omista kovin montaa kertaa elämässään. Tämä koira on jotain niin uskomatonta, että sitä ei lakkaa ihmettelemästä. Oli muillakin hienoja tilanteita mutta se varmuus mikä Woitossa on , on nuoremmilla vielä hakusessa. Evitalla oli seisonta puuhuun ja Reetulla ja Ressulla molemmilla hienot tilanteet metoille ja teerille. Enkkujen toimista en saanut kuvia kun olimme jakaantuneet kahteen porukkaan -punaiset ja enklantilaiset 🙂Seurueemme sai kuitenkin lintuja latvasta alas…Hieno reissu!

Olin varannut röntgenin Woitolle ja Aapelille maanantai-aamuksi. Oli pakko ottaa selvää molempia vaivanneista jalkavaivoista. Aapelilta kuvattiin lonkat, polvi, kinner ja varpaat. Kaikki ok, ei muutoksia. Ja lonkat näyttävät nyt 6kk ikäisenä tältä…Melko hyvät vaikka itse sanonkin ;). Aapelin luustohan on vielä pentumaisen pehmeää, eivätkä kasvupäätteet ole vielä sulkeutuneet, luonnollisestikaan. Vaiva on lihaksen kiinnityskohdassa, vähän niinkuin ounastelinkin.

Woiton jalka sen sijaan oli pahempi. Epäilin joskus nivelrikkoa ranteessa, no eipä ollut. Woitolla on murskana sesamoid-luu oikeassa etujalassa. Se on leikattava, mahdollisesti amputoitava koko varvas. Woitto laitetaan ehdottomasti kuntoon. Tällä epelillä on vielä monta metsästyskautta jäljellä vaikka ikää onkin jo 9-vuotta.

Kotimatkalla näimme Aku-veljeäkin…Aapeli ja Aku, kröhöm! Aapeli on vähän isompi kuin veljensä…Aku on ihan äitinsä ”sukuun” tullut ulkonäöltään 😀Kaunis poika ❤

Aku on käynyt ihan valokuvaamossa ja osallistuu kuvallaan kaunein lemmikki kuvakilpailuun Kuva-Lenitan sivuilla. Käy äänestämässä ”meidän”Aku voittoon! 🙂