Kaikki meni nappiin! Löytyi lintuja ja ne hoideltiin mallikkaasti. Woitto on vieläkin sairauslomalla mutta sai pari lyhyttä erää, ns. mielialaerää 😀 . Epäilen , että Woiton juoksut on juostu. Sillä on takana niin paljon kilometrejä, että väistämättä niiden kulutus alkaa näkyä sen kropassa. Minulla on sellainen kutina, että Woiton ranteessa olisi nivelrikkoa? Sitä ei ole vielä kuvattu mutta heti kun alas menemme niin, että on aikaa nukutukselle, Woitto kuvataan.

Alkulämppärinä meillä oli 1,5km nousu, kuten tavallista. Sen koiratkin saivat juosta keskenään ylös.Aapelin mielestä se oli aivan huisin hauskaa!Evita topakkana
Mummo ja lapsenlapsi

Pitkästä aikaa näimme porojakin liikenteessä…

Aikuiset koirat hakivat varsin mallikkaasti ja hauskinta oli, että kun mummo-Wanda päästettiin irti, se oli heti linnuilla 🙂Jeppe säesti Wandaa hienosti

Mummon seisonta-asento on nykyään hyvin letkeä

Riekot ovat jo lähes valkoisia.

Sitten tapahtui jotain todella hienoa. Hakuvuorossa olivat Ressu ja Evita. Erä oli pitkä kun etsimme Wandan tilanteesta lähteneitä lintuja, jotta Evi tai Ressu olisi saanut seisonnan. Evita tuli häntä vähän alhaalla kohti, melko hiljaista vauhtia. Ensin luulin, että se on väsynyt ja haluaa erästä pois ja komensin jatkamaan. Evita kääntyi ja lähti suoraan takaisin sinne mistä oli tullut. Tajusin heti, että se tuli tiedottamaan ja ajattelin, että hienoa se on saanut tilanteen itselle. Mitä vielä! Se tuli tiedottamaan Ressun seisonnan!! Ja säesti Ressua kun saavuimme rinteen toiselle puolelleTodellista yhteistyötä!

Ressun tipi oli melko lähellä koiraa mutta hienosti poika piti linnun aloillaan.Lintu näkyy kiven edessä vasemmalla.Ressu nosti, isäntä komensi…ja Ressu jäi paikalle. Hieno tilanne!Pienellä Aapelilla oli oppikirjamainen päivä seurata tilanteita. Toinen juttu sitten on jääkö niistä sille mitään päähän? Aapeli saattaa kyllä olla isona melko tulinen lintutilanteissa 😀Joskus kaikki vaan onnistuu. Ei läheskään aina…

Kävimme pitkästä aikaa moikkaamassa Aatu-veljeä. Aatu meni taas ihan sekaisin kun tulin pihaan 🙂 Mukavaa, että minulla on Aatuun noin hyvä suhde koska kyllä minä sitä kokeisiin ja näyttelyyn vien.

Aapelia ei kiinnostanut velikulta juurikaan, sillä Aatun pihalla tuoksui veri! Porotaloudessa ovat erotukset ja teurastukset juuri meneillään ja maailman-ahnein-setteri-Aapeli oli haltioissaan veren hajusta ja pihalla lojuvista luista 😀Aatu 5kk

Aatulla oli vaihtunut jo kaikki hampaat. Aapelilla on vielä pari kulmuria kiinni uusien tullessa viereen. Aatu on edelleen paljon tummempi kuin veljensä, ollut ihan pienestä asti.Aatulla on huomattavasti parempi runko kuin tällä jytkyllä veljellä. Kuva huono kun valitsin aivan väärän putken pimeälle päivälle mukaan…

Meidän pihalle ilmestyi eilen peräkärryllinen hirvennahkoja ja kinttuja ! Aapeli ei epäröi tarttua mihinkään! Näin lähti hirvenjalka…ja voi hyvänen aika tuon penikan luonnetta! Tuon jalan läheisyyteen ei muilla lauman koirilla ollut mitään asiaa. Turpaan tuli jos edes vahingossa kukaan yritti lähelle! Minun se antaa ottaa aarteen pois. Aapeli ei osoittanut ainakaan pelkoa hirven hajulle, päinvastoin! Tuleekohan siitä sittenkin suurriistakoira ? 😀 Identiteetti hakusessa !?Testailin iltahämärissä tuota 50mm linssiä. Aika hyvä siinä on tuo valovoima. Tarkennus on hieman hakusessa…HeikkoPeikko-Evita

Enkkupoiken ja niiden sisaren kyynärkuvat ovat olleet Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisellä erityistutkimuksen alla. Minä kun en aina heti usko Kennelliiton arviointeihin, ainakaan silloin kun koirat eivät oireile ja paukuttavat menemään kovimmissa maastoissa mitä settereille löytyy. Ja voittavat Suomen mestaruuksia ja rotumestaruuksia. Pa’#%&lla kyynärillä ei tässä lajissa menestytä se on selvää. Siksi oli huojentavaa saada seuraavanlaista tulkintaa kyynäristä :

Kaikki kakkosen koirat ovat varsin samannäköisiä enkä tiedä mikä on oikea diagnoosi. Se belgianpaimenkoirien tietokonetomografiatutkimus, jonka teimme pari vuotta sitten (julkaistiin heinäkuussa) tuli siihen tulokseen että vastaava muutos (tosin lievempi) ei ole kyynärnviveldysplasian aiheuttama. Mutta varmaa vastausta siihen, mitä se on, niin minulla ei ole. Aika möykkyhän siellä on, mutta selkeitä muita nivelrikkomuutoksia ei ole.

Nyt mietimme tai oikeastaan se on jo päätetty, tietokonetomagrafiaan matkamme käy lähitulevaisuudessa. Minä haluan selvittää mikä tämä ”möykky”on , joka kyynärissä näkyy varjostumana ja joka tulkitaan dysplasiaksi? Minusta tämä on tärkeää koko rodulle, sillä näitä on varmasti enemmänkin. Kuvattuja on niin vähän ja prosentuaalisesti niissä kuitenkin on paljon ”vikaa”.

Aika näyttää!

Ohut lumikerros on saanut laumamme ihan höpöiksi

lälläällällällää!

Mummo-Wanda on ihan pöhkönä…Laumastamme löytyy mummonkiusaajia 😉 Tosin taitaa mummo innostaa muut kiusantekoon ihan itse 😀Woittokin riehaantui leikkimään ja Evitan kanssa niillä oli esim. kaarreajoa…Ressu huiteli, kuten tavallista, omilla teillään 🙂Lumi on ihanaa! Voikun sitä tulisi paljon lisää!

Kasvattini Flamefield´s Enya sijoittui hienosti 3. jalostuskatselmuksessamme Irish Trialissa Kauhavalla 11.10.09!

Karsintapäivänä kuljin kuvaamassa Enskan menoa ja kyllä tuli ihan nuori Wanda mieleen…Enskalla ja isännällään Terolla on ollut paljon huonoa tuuria matkassa kokeissa. Enska pelaa linnuilla älyttömän hyvin mutta joskus onnistuminen kokeissa on lujassa.

Onnea vielä kerran Enya ja Tero!

Evitan karsintapäivä oli enemmän kuin hyvä. Evi sai ainakin 4 erää, ellei 5(en muista) ja oli vielä iltapäivällä finaalikoirien joukossa. Siis niiden, joista finalistit valittiin meidän ryhmästä. Viimeisessä erässä Evitalla oli seisonta fasaanille, joka oli erittäin hankalassa joenrantapusikossa. Koiran oli vaikea saada täsmällistä nostoa aikaiseksi, sillä fasu juoksi alta pois. Olin jo taittanut aseen kun se pirun fasaani viimein lähti Evitan toimesta lentoon. No en tiedä olisiko laukaus ilmaan auttanut mitään? Sen verran sekava tilanne oli. Ja kun tuomarikin ehti jo sanoa, että ”taita ase” niin tottelinhan minä…Täs myö mennään erään…

Näimme viikonloppuna Allu-veljeä ja sen isäntää ja emäntää. Oli ihana nähdä Allua ja todeta, että koira meni ihan oikeille omistajille 🙂

Allu

Allu on ensimmäiseksi setteriksi ihanan rauhallinen. Anu ja Klasu ovat erinomaisen rauhallinen pariskunta, joilla ei ole kiire pennun kanssa. Ja niin uskon hyvän tulevan. En ainoastaan usko vaan tiedän, että hyvä tulee hiljaa 😉

Aapeli oli tietenkin reissussa mukana, onhan Aapeli todellinen reissumies. Molemmat pikkukoirat näkivät paljon muita punaisia settereitä ja muita nuoria koiria. Pennuille on tärkeää tulevaisuuden kannalta uudet tilat ja majoitukset,(mökit) uudet maastot, uudet koirat ja ihmiset. Niitä tänä viikonloppuna oli tarjolla paljon. Ja molemmat olivat valtavan reippaita!Aapeli löysi yhteisen sävelen 7kk ikäisen narttupennun kanssa…Kotimatkalla pääsimmekin nauttimaan täydestä talvesta…Tämän näköistä oli Sodankylässä 12.10.09Aapeli sai aivan hurjat hepulit lumessa. Kotona Utsjoella ei aivan yhtä hurjasti ollut lunta mutta pakkasta piisaa. Ihanaa, talvi saa tulla!

Suomen päälakea ovat hellineet aivan mahtavat ja kuulaat syyskelit. Joka yö on pakkasta ollut -8 ja päivällä aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta. Sinänsä aivan ihanaa, sillä kohtahan tuo valopallo jää meiltä piiloon.
Eilen ehdin ylös tunturiin ja kuinkaas kävikään? Wanda-mummo taikoi riekon esiin. Jeppe oli hakuvuorossa Wandan kanssa ja se säesti hienosti Wandaa kun Wanda seisoi…

Pähkäilin tovin, että jaa mites tästä nyt mennään loppulauman kanssa seisovan koiran luo? No, aikuiset jätän paikalle niin, että ne näkevät Wanda ja silloin tajuavat sillä olevan tilanteen päällä. Mutta miten Aapelin kanssa? Paikalla-käskyä on opeteltu mutta en todellakaan luottanut, että se jäisi monien metrien päähän minusta. Ja ainakin silloin se lähtee kun näkee linnun siivittyvän – on se sen verran kuuma kaveri! Puita ei ollut mihin sen olisin kytkenyt. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin ottaa se mukaan. Vein sen tuulen alle ja kun olimme n. 20m päässä Wandasta Aapeli hoksasi seisovan mummokoiran. Aapeli pysähtyi ja painautui vaanivaan asentoon… Aapeli vielä vilkaisi minua, että  ”teenkö oikein?” ja kehuin kovasti. Wanda nosti linnun ja jäi paikoilleen, samoin Jeppe. Jos Aapeli ei olisi ollut remmissä, se olisi juossu lentävän linnun perään. Nyt sain sen edes jotenkin hoksaamaan, että linnun siivittyessä jäädäänkin paikoilleen istumaan. Ja kun vielä Wanda jäi hienosti istumaan niin Aapeli näki, että vanhempikin koira jäi niille sijoilleen. Todella hyvä koulutuksellinen tilanne!

Ilmat ovat olleet mahtavia kuvauksenkin kantilta. Tässä otoksia viime päiviltä…

Aamulla pakkasta oli -8, taivas oli kirkas ja täysikuu mollotti vielä taivaallaLähdin koirien kanssa puolilta päivin lenkille ja pakkasta oli vieläkin -5 astettaKaikki oli ihanassa kuurassaja Utsjoesta nousi hienoinen höyry. Kaikki oli kuin satumaailmassa…Pysyispä pakkasen puolella. Ei tarvis kastella tassuja 🙂

Tänään oli koko päivän lämpötila pakkasen puolella. Aurinko paistoi ja Norjaan oli korkeimmille tuntureille tullut jo lumi

Kävin Aapelin kanssa oman lenkin meidän rannassaAapelin jalka on paranemassa. Mutta varmuuden vuoksi se on vielä pari viikkoa remmilenkeillä. Olen välillä vähän päästänyt irti mutta se suorastaan räjähtää juoksuun vapauden koittaessa, joten se on ollut pakko kytkeä taas, ettei vahinko tapahdu uudestaan.Näin hullua juoksijaa minulla ei ole aiemmin ollut. Ja muutoinkin hullua mieleltään. Skottiveri tuo esiin paljon temperamenttisemman setterin kuin mitä meidän skandinaaviset linjat ovat olleet. Minulle Aapeli on 5. puhdasverinen irlanninsetteri ja oikeastaan otan osaa niiden kanssa, joille tästä yhdistelmästä tuli ensimmäinen tai toinen setteri 😀 Saattaa olla hieman haastetta ja tekemistä?!?;)

Aapeli on hurjan riistaviettinen jo nyt. Pentumaisuus / hölmöys on pois ja tämä riiviö on aivan poskettoman välkky. Ja itsepäinen. Ja omatahtoinen. 🙂

Aapelia on täytynyt aktivoida nyt sairauslomalla melkoisesti sillä tuntuu siltä, että se suorastaan räjähtää tuohon energiaansa. Tuoreet hirven konttiluut ovat mitä parasta ajanvietettä saati hampaiden vaihtumiseen luilla on nopeuttava vaikutus!Aapelilla on todella hyvä vatsa. Se kestää nämä tuoreet luut tuosta vaan. Yhtään ripulia sillä ei ole muutoinkaan ollut. Palloilla se jaksaa pelata itsekseen pitkiä aikoja ja pallo suussa kuullaan myös kovimmat laulut UUuuuuUUUuuuuUU!Kiihkeä on myös yksi adjektiivi millä Aapelia voisi kuvata. Mutta osaa se lutunenkin olla

Lähdin muiden kanssa nauttimaan Ailigastunturin maisemista kun tulin pikkumiehen  kanssa lenkiltä.Mummeli-Wanda oli taas vauhdissa 😀Kamala miten sen karva on pörhistynyt steriloinnin jälkeen!Evita ja muut (paitsi Woitto) pistivät jalkaa kaasulle ja menivät kuin viimeistä päivää…Ressu löysi riekkokaksikon…ja Respa toimi täydellisesti. Nosti luvan saatuaan ja jäi niille sijoilleen kun linnut siivittyivät.Keli oli aivan jumalainen…