Aapeli on komistunut valtavasti tässä viikon sisällä. Lihasta sillä on jo melkoisesti ja juoksuhalut ovat setterimäisen hurjat. Uhmaa on myös havaittavissa ja uhma on sitä hurjempi mitä vähemmän on liikuttu eli Aapea liikutetaan aika paljon ;). Ja Aapehan menee kuin isot koirat…Aapelin juoksuvauhti on toisinaan jo yhtä kovaa kuin  esim. äitinsä. Mikä sinänsä on pelottavaa :D. Ylläoleva kuva kuvastaa parhaiten Aapelin uhmakasta mielialaa…

Aapelin pohjanmaanreissu on ollut hyvin antoisa. Se on osoittanut myös sitä itsenäisyyttä mitä siitä pikkupennusta näinkin. Olen käyttänyt sitä yksin metsässä, eikä se kaipaa tippaakaan muuta laumaansa vaan pystyy täysin itsenäiseen maastontutkiskeluun. Sinänsä hienoa, sillä suuressa laumassa kasvavalla on aina mahdollisuus tiettyyn epäitsenäisyyteen ja liian voimakkaaseen laumaantumiseen.

Alla eilisaamuinen seisonta pyille, joita oli männyissä iso parvi. Aapeli haisteli kovasti yläilmoihin ja sitten seisahtui toviksi. Pyyhän sieltä lähti!