North Walkers Seita takoo kun rauta on kuumaa.

Englanninsettereiden rotumestaruus käytiin tänä vuonna tunturissa ja Seita nappasi mestaruuden nimiinsä vuodelle 2009! On likalla vientiä tänä syksynä ja oikeastaan koko vuonna. Samassa kilpailussa Seita palkittiin vielä AVO3 tuloksella. Linnut olivat arkoja, eikä Janne ehtinyt antaa nostoa, joten kirkkaampi tulos jäi saamatta(vaikka noutotodistus onkin olemassa). Tässä on englanninsetterinarttu, joka todella on minun mieleen 🙂 Upeampaa koiraa saa hakea! Siinä missä veljet painivat kokeissa huonon tuurin kanssa, tällä siskolla menee kaikki nappiin. Mutta joskus se vain on näin.

Lyhyt metsästyskausi lähenee loppuaan. Englanninsetterimme, Reetu, Ressu ja Jeppe, lähtivät viimeiselle työkeikalle. Siksi meiltä ei osallistuttu rotuskabaan. Woitto on sairauslomalla. Vanha vamma alkoi vaivata viime keikalla. Hauiksen jänne on vioittunut ja saman jalan yksi varvas narisee. Onneksi maastossa oli viereisessä mökissä lauma eläinlääkäreitä jahdissa niin Woitto sai ensiapua heti kun jalka meni rikki. Wote on aika kypsä kun joutui sairauslomalle…

Aapelinkin nilkan nivelsiteen venähdys vaivaa taas. Se nyrjähti heti pohjanmaalta tultuamme. Siellä se ei vaivannut lainkaan vaikka sälli veti jänisten ym. riistan perässä. Nyt ollaan oltu sairauslomalla ja pian hermolomalla 😉 Aape on aika hurja kun se ei pääse juoksemaan. No kotona on keskitytty paikalla-käskyn opetteluun hyvällä menestyksellä. Ensimmäinen kulmahammaskin tipahti tänään!Sai Aape pikkasen olla vapaana kun riehupetterit Ressu ja Jeppe ovat isännän matkassa, eivätkä ole kiihottamassa Aapea hurjaan menoon. Tosin se taitaa sen ihan yksinkin…Joka lenkin jälkeen Aapelin nilkka/kinner saa kylmähoitoa. Pirullinen vaiva, jonka paraneminen kestää piiitkään. Mummeli-Wandakin on päässyt vielä jahtihommiin, siis ihan asiakasjahtiin. Mummeli oli hakenut puolikilometriä sivullensa eli reippaan kilometrin oli luovin pituus! Ja oli vielä löytänyt lintujakin! Mummo ei edes väsynyt päivästä ja on vinkunut joka päivä uudestaan mukaan 😀

Vieläkin pennuista karvaton Evita on ollut ansiokkasti työkoirana. Ensin se oli ollut aivan villinä ja isännän äänessä oli masennuksen merkkejä mutta loppuviimein ja tilanteiden lisääntyessä likka oli hoidellut tipit aivan mallikkaasti. Haku on nyt  isännänkin mieleen eli laaaajaaaaa!

Rotumestaruusmittelö Irish Trial Kauhavalla on Evitan tämän syksyn ainoa koe mihin sillä osallistun. Sinnekin menen lähinnä kuvaamaan ja osallistumme kannatuksen vuoksi. Mitään en odota, sillä nyt pentujen jälkeen se on ollut melko raju ja unohtanut muutamia asioita 😉 Tosin ehdin toivottavasti vielä käydä maastossa, josta toivon mukaan löytyisi lintuja niin saatan ehtiä muistuttamaan niistä asioista :)…niin siis toivossa on aina hyvä elää…!

Ressu starttasi emännän kanssa tunturikokeessa 24.9. Heti alkuun suoritimme noutokokeen ja se meni Ressulta hienosti läpi. Nyt on plakkarissa 2 vuotta tuokin lärpäke.

Koe meni haullisesti Ressulta erinomaisesti mutta se epäonni mikä parihaussa voi tulla eteemme tulikin. Ressu merkkasi linnut, jotka olivatkin sen takana ja paritoveri sai niille seisonnan. En päässyt Ressun luo vaan jouduin komentamaan sen paikalleen katsomaan kun paritoverille tiputetaan lintu 15m koirasta. Ressun pokka piti niin kauan kunnes loppuparvi lensi sitä kohti ja yksi linnuista kirjaimellisesti melkein sen suuhun! Ressun peräänmeno oli naurettavan lyhyt ja tuomarikin sanoi, että ”olisi nyt mennyt edes kunnolla perään!” – jotta kokeesta sulkeminen olisi edes jotenkin säännön mukaista, eikä vain erittäin huonoa tuuria…noh, oppia ikä kaikki!Päät painuksissa kun tässä erässä ei löytynyt lintuja 😀 Kuva Kjell Harjo, Katan kamerallaErä alussa…Maisemat olivat huikeat, kuten aina…ja tällainenkin hirmu liiteli haussa olevien koirien yllä…

Reetun ainoa tytär ylsi samaan tittelikilpailuvoittoon kuin isänsä 3-vuotta sitten! Seita on Ressun ja Jepen kasvattajan Janne Koskelan koira ja kertakaikkisen taitava lintukoira. Seitalla on koetulos kaikista englantilaisten kanakoirien koemuodoista ja sen päälle tuli vielä tittelikilpailuvoitto. Derbyn voi koira voittaa vain kerran elämässään!Seitan ja Jannen yhteistö oli hienoa katseltavaa ja Seita oli täysin rauhallinen lintujen siivittyessä ja ammuttaessa.

Aapeli on komistunut valtavasti tässä viikon sisällä. Lihasta sillä on jo melkoisesti ja juoksuhalut ovat setterimäisen hurjat. Uhmaa on myös havaittavissa ja uhma on sitä hurjempi mitä vähemmän on liikuttu eli Aapea liikutetaan aika paljon ;). Ja Aapehan menee kuin isot koirat…Aapelin juoksuvauhti on toisinaan jo yhtä kovaa kuin  esim. äitinsä. Mikä sinänsä on pelottavaa :D. Ylläoleva kuva kuvastaa parhaiten Aapelin uhmakasta mielialaa…

Aapelin pohjanmaanreissu on ollut hyvin antoisa. Se on osoittanut myös sitä itsenäisyyttä mitä siitä pikkupennusta näinkin. Olen käyttänyt sitä yksin metsässä, eikä se kaipaa tippaakaan muuta laumaansa vaan pystyy täysin itsenäiseen maastontutkiskeluun. Sinänsä hienoa, sillä suuressa laumassa kasvavalla on aina mahdollisuus tiettyyn epäitsenäisyyteen ja liian voimakkaaseen laumaantumiseen.

Alla eilisaamuinen seisonta pyille, joita oli männyissä iso parvi. Aapeli haisteli kovasti yläilmoihin ja sitten seisahtui toviksi. Pyyhän sieltä lähti!

Aapeli sängellä…

Sänget heijastuvat kultaisina laajoina aukeina. Koiramme nauttivat uusista maastoista ja vielä kun melkein ekalla reissulla pelloille löytyi peltopyitäkin!

Evita otti pyyt nätisti ja muutenkin Evitan haku on nyt ensimmäistä kertaa pellolle erinomaista. Tunturin kasvatille pellon ymmärtäminen hakumaastoksi on nuorempana tuottanut vaikeuksia…Jatkamme harjoituksia ja jahteja laakeilla aakeilla! 🙂

Näistä tunnelmista on mukava viedä koirat taas muihin maastoihin…Evitan seisonta…näille…ja RiekkoTohtorin osumat…

että eivät ne riekkopaholaiset meitä sentään jättäneet… 😀

Riekkotiheyden tutkimusretket jatkuvat. Eikä pettymystä tuottaneet tänään kuin koirat, jopa ”vanhakunnon” Woitto?!?!

Liian märkää, liian tuuletonta? Aivan käsittämättömiä törmäyksiä mutta riekkoa oli ilmassa kohtuullisesti. Isoja poikuuksia ja yksittäisiä. Aapeli oli tietenkin reissussa mukana ja melko täpinöissään pikkumies oli lentävistä riekoista.
Kuvassa voisi luulla olevan jo upea seisonta mutta ei kuitenkaan. Tosin takaisin autolle mennessä se kovasti seisoskeli hajuille ja mukamastäälläonjotain-tyylisesti 🙂 Haku on toisinaan jo hakua, ei pelkkää juoksentelua. On se mieletöntä miten pienestä nämä taipumukset näkyvät!Pienelle piti oikein laittaa merkkipanta, jotta se näkyy ruskaisessa maastossa.Rastegaisa oli kauniisti hunnutettu…

Tutkimukset jatkuvat… 🙂

Koimme uudistuksen ja itse olen valtavan tyytyväinen. Aapelikin sai oman esittelysivunsa …

Aapelin elämään on kuulunut viime aikoina toipumista pienestä jalkakivusta. Aatu-veljen kanssa leikkiessä viime viikolla sattui jotain, jonka jälkeen Aapen oikea takajalka on oireillut hieman. Se ei pidä täyttä painoa takajalalla seistessään paikallaan ja kun Aape istuu sen polven alueelta kuuluu ”naks”. Ell tutki jalan ja sai saman naks-äänen kuulumaan mutta tutkimustemme jälkeen tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei se ollut nivelessä vaan kuului nivelen ulkopuolelta pehmytkudoksesta. No se tutkitaan tarkemmin kunhan pääsemme pohjanmaalle. Se ei rasitu sen enempää liikkeestä kuin levostakaan. Epäily on( eläinfysioterapauttimme kanssa keskusteltua) pieni jännevaurio.

Onhan meille jotain jännääkin tapahtunut! Aapeli vetäisi eilen 3.9. tiukkaakin tiukemman seisonnan poroaitaan törmänneeseen ja siihen kuolleelle kanahaukalle ! 🙂

kuva Mari Ali-Raatikainen
Aapelin mielestä seisova kanakoira seisoo kaikkia lintuja, joiden nimessä on-kana- 😀kuva Mari Ali-Raatikainen
Poroaita tappaa tuhansia lintuja joka vuosi. Riekkojahan löydämme joka talvi kaulat katki poroaidan vierestä…

Aatu on ollut meillä nyt hoidossa ensi kertaa sitten luovutuksen. Aatu oli aivan innoissaan tullessaan meille. Se juoksi kaikki paikat vauhdilla läpi ja hoki samalla: ”Tääl on tää” ”täält pääsi tarhaan!”,” täällä oli keittiö” yms. Jos en muuta osannut tehdä näiden pentujen kanssa niin ainakin niille jäi hyvät muistot kasvattikodista 🙂Aatu painaa kasvattajan vaa´alla punnittuna 13,9kg. Aatu kuuluikin niihin ”kevytsarjalaisiin” ja on sellaisena pysynytkin. Allu-velihän oli 14,5kg, Aava 12kg, Aura n.11kg , Aslak eli Luka lähemmäs 13kg  ja tämä meidänA-Peli(juuri syöneenä) 15,2kg! Aapeli ei luovuta titteliään”maailman painavin käyttösetterinpentu” nuin vaan… Aapelille ruoka maistuu ja Aapeli on täyttä terästä!PieniSuurimies Ailigaslammen A-Peli 16 vkoaAiligaslammen Aatu 16 vkoa

Ailigaslammen Aarnitulella eli Allullakin on nyt oma blogi. Kannattaa lukea, Allu on varsinainen sanaseppo (tai ehkä se on sen emäntä) 😀