Kuinka koulutan kanakoirani…

Otto Ramelit saa tässä kohdin unohtaa :D…

Pieni punainen kanakoira, Ailigaslammen A-peli, on lyhyen pian 16 viikon mittaisen elämänsä aikana ehtinyt jo vaikka mitä ja toisaalta ei sen kummempia. Meillä koiranpennut oppivat metsästyskoiran elämään melko nuoresta. Pohjoinen sijaintimme antaa hienot puitteet pennun maastonkäyttökyvyn esiintuloon. Liikun jo hyvin nuoren pennun kanssa paljon sekä tiheässä, että avoimessa maastossa.

Vaikka meillä on suuri lauma koiria ja pennun emäkin asuu samassa taloudessa, on Aapeli kuitenkin täysin kiintynyt minuun ja isäntään, sen ohjaajiin.

Aapeli osaa jo tutkia hajuja itsenäisesti. Se nostaa kuonon tuleen ja lähtee hajuja kohti. En kiellä siltä mitään mitä se maastossa tekee. Metsästysetterin kuuluu olla itsenäinen ja sen tekemisiin maastossa ei pidä sen kummemmin puuttua.
MH6D0727-1Hieno lokinraato…MH6D0735-1MH6D0736-1
…ihan itse löydetty!
MH6D0744-1

Aapelia kasvatan vielä paljon palkitsemisen kautta. Metsästyskumppanuus muodostuu täydestä luottamuksesta, ei pelkän rangaistuksen kautta. Olen nähnyt koemaailmassa hyviä koiria, joista näkee, ettei suhde ohjaajaan ole luottavainen. Tällainen koira metsästää itselleen, ei ohjaajan kanssa. Irlanninsetterin ollessa kyseessä on omistajan saavutettava koiran kunnioitus – ei toisinpäin. MH6D0752-1Pikkulintuseisonta :), huom! pysty asento – ei hajuun vaan näköön perustuva asento

En ole nähnyt yhtään toimivaa koira-ohjaaja-suhdetta, jossa toinen osapuoli alistaa/nujertaa setterin luonteen siltä pois. Irlanninsetteriä kuvaa ilmaisut ”vapaa taiteilija” tai alkuperämaan kirjallisuudessa vilahteleva ”free spirit”. Näemme kaikissa Irlanninssa otetuissa kuvissa setterin piikkipannoin varustettuna ja jos koirasta on otettu kuva missä se istuu niin se on lähestulkoon aina myös kiinni jossain kepissä.  Mistä tämä kertoo? Hallitsemattomasta koirasta? Hurjasta kovapäisestä tapauksesta? Vai siitä, ettei sen koiran elämää hallita kuin  linnun lähdettyä lentoon? Kokeissa palkittuja ja kokeissa valokuvattuja nämä kaikki ovat kuitenkin olleet… free spirit, eh?MH6D0758-1Nautin valtavasti Aapelin äitiänsä hurjemmasta luonteesta. Oli Evitakin villi ja hurja mutta sen kanssa tein virheen kun puutuin sen tekemisiin nuorena. Nyt yritän olla puuttumatta ja Aapeli saa kasvaa melko luonnonlapsena. Tottakai paikalla-olo- ja luoksetulo-harjoitukset ovat koko ajan käynnissä. Mutta maastossa en puutu siihen mitenkään. Kun se ”hakee”, se saa mennä. Suurin virhe on puuttua pennun etenemiseen pillillä tai muuten. Siksi ympäristö missä se on vapaana tutustumassa maastoon pitää olla turvallinen ja laaja. MH6D0264-1Aapelilla on jo ollut yksi lyhyehkö jänisajo ja törmäyksiä riekkoihin. Sen mielenkiinto riistaan on selvää. Tämä onkin vaarallisinta aikaa pienen pennun elämässä kun kaikki liikkuva kiinnostaa, eikä vielä ymmärretä esim. paikalla-käskyä juurikaan. MH6D0199-1Toisaalta omistajan kannalta tämä aika on hauskinta. Kannustus ja tukeminen on vielä helppoa kun missään nimessä matkallisesti pentu ei vielä mene kauas. Sekin muuttuu pian.MH6D0172-1

Hampaiden vaihtuminen on monilla alkanut ja ainakin Aapelilla on menossa pienehkö uhmakausi. Se jo miettii miksi totella, mitä siitä hyödyn? Joskus keskustelemme siitä Miksi?-asiasta… 🙂MH6D0270-1mutta toistaiseksi Aapeli nauttii vielä pennun elämästä pitkään…

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Kuinka koulutan kanakoirani…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s