Lähdimme viimeistelemään mökin sisätiloja ja samalla isäntä halusi vähän kalastella. Mökin lähellä n. 1km päässä on kalaisa tunturijärvi. Kävelimme sinne jänkiä kiertäen lauantai-iltapäivänä…ja kamera lauloi
Oli kuuma päivä ja koirat viilenivät juostessaan märissä jängissä. Ja kävelimme pienen puron vieressä koko matkan järvelle.
Aapeli hakee hienosti vastatuuleen kuono ylhäällä… muutenkin sen kunto on jo aika hurja ja lihasta on melkoisesti
Näissä maastoissa koiran kunnon ylläpito tapahtuu melkein itsestään. Sen verran vaihtelevaa maasto on…
Jängät tällä alueella ovat alkaneet kuivua. Tätä on tapahtunut muutamien vuosien kuluessa. Kun muutin tänne 9-vuotta sitten tätä jänkää ei noin vain ylitetty. Nyt se oli ihan helppoa…
Tuo puro suorastaa kutsui hörpylle. Ja vesi on raikasta ! Myös Wandan mielestä 
Aapeli on rohkea pieni setteri ja sen on pakko tehdä sama mitä isot edellä. Aina se ei onnistu.
Lopun voi arvata. Juoksin apuun sillä puronpenkat ovat jyrkät, eikä Aape päässyt ylös omin avuin. Mutta Aape ei moisesta uintiretkestä säikähdä. Lauloi vain kovasti kertoakseen mitä tapahtui 😀
Aapeli isännän kanssa kalassa
Ja tulihan sitä saalista…
Sitkeällä hakemisella löytyi yksi pieni poikuekin. Tässä Woitto… ja Woiton nosto oli räväkkä
Woitto on kyllä uskomaton koira. Woitto täyttää lokakuussa 9-vuotta ja sen haku oli 1km sivullensa eli yht. 2km. Tämä koira jos mikä peittää maaston. Kyllä muutkin hakivat hyvin mutta Woiton kokemus tekee siitä mahtikoiran. Nuoremmilla on ollut huonot lintuvuodet kehittyä. Woiton nuoruus oli lintuja täynnä…
Toivottavasti Aapelin nuoruus olisi yhtä linturikas kuin Woitto-enon 🙂
kennel Ailigaslammen 
Ihanat maisemat. Minun syksyn lomani Lapissa peruuntui, koska taloyhtiö muistaa isolla kattoremonttilaskulla. Taisi lomat mennä pidemmältäkin ajalta. Kiva
Taitaa Aapeli olla pystykorvien sukua, vai onko vain vauhti jatkuvasti niin kova?
Todella jäntevä pentu. Rapsutukset koko koiralaumalle.
Marja, Kari ja Rekke
Aapelilla on niin hurja kiire koko ajan, että on pakko lepattaa korvilla lisää vauhtia ;). Mahtava kakara! Luonteeltaan Aapeli on hurja, tulinen, päättäväinen, sinnikäs. Sen liikkuminen on välillä raivoisaa vääntöä ja laukka todella vahvaa. Se on ihan mieletön pikkujätkä! Törmäsi jo riekkoihin ja perään mentiin niin, että pätkähti 😀
Pieni jänisajokin on koettu. Riistaverinen pieni otus, joka kuitenkin malttaa seisoa (hetken) pikkulintuja, putovia koivunlehtiä ja kärpäsiä 🙂
Katsotaan miten pohjanmaalla käy? Lähdemme kohti lakeuksia parin viikon kuluttua…
Rapsut Rekke-iskälle! Ja Marjalle terkut!
Kata