Lähdimme viimeistelemään mökin sisätiloja ja samalla isäntä halusi vähän kalastella. Mökin lähellä n. 1km päässä on kalaisa tunturijärvi. Kävelimme sinne jänkiä kiertäen lauantai-iltapäivänä…ja kamera lauloi
Oli kuuma päivä ja koirat viilenivät juostessaan märissä jängissä. Ja kävelimme pienen puron vieressä koko matkan järvelle.
Aapeli hakee hienosti vastatuuleen kuono ylhäällä… muutenkin sen kunto on jo aika hurja ja lihasta on melkoisesti
Näissä maastoissa koiran kunnon ylläpito tapahtuu melkein itsestään. Sen verran vaihtelevaa maasto on…
Jängät tällä alueella ovat alkaneet kuivua. Tätä on tapahtunut muutamien vuosien kuluessa. Kun muutin tänne 9-vuotta sitten tätä jänkää ei noin vain ylitetty. Nyt se oli ihan helppoa…
Tuo puro suorastaa kutsui hörpylle. Ja vesi on raikasta ! Myös Wandan mielestä 
Aapeli on rohkea pieni setteri ja sen on pakko tehdä sama mitä isot edellä. Aina se ei onnistu.
Lopun voi arvata. Juoksin apuun sillä puronpenkat ovat jyrkät, eikä Aape päässyt ylös omin avuin. Mutta Aape ei moisesta uintiretkestä säikähdä. Lauloi vain kovasti kertoakseen mitä tapahtui 😀
Aapeli isännän kanssa kalassa
Ja tulihan sitä saalista…
Sitkeällä hakemisella löytyi yksi pieni poikuekin. Tässä Woitto… ja Woiton nosto oli räväkkä
Woitto on kyllä uskomaton koira. Woitto täyttää lokakuussa 9-vuotta ja sen haku oli 1km sivullensa eli yht. 2km. Tämä koira jos mikä peittää maaston. Kyllä muutkin hakivat hyvin mutta Woiton kokemus tekee siitä mahtikoiran. Nuoremmilla on ollut huonot lintuvuodet kehittyä. Woiton nuoruus oli lintuja täynnä…
Toivottavasti Aapelin nuoruus olisi yhtä linturikas kuin Woitto-enon 🙂