Kesään kuuluu helle ja aurinko. Tämä kaksikko on ollut Suomen pohjoisimmassa osassa viime vuosina hyvin harvoin yhdessä esillä. Tänä kesänä kaksikko hellii meitä nyt elokuussa. Ja minä olen onnellinen. Itsekkäästi. Koirat eivät nauti ja nyt olisi niiden kunnon kohotuksen tärkein kuukausi meneillään. Mutta ei tätä kauaa kestä. Kohta värjöttelemme kylmässä ja pidämme kehon lämpöä yllä lihastyöllä – nauttikaamme siis auringon luita lämmittävästä tehosta… ja kerätkäämme luonnon D-vitamiinia, ainakin syksyn varalle!

Päiväsaikaan koirien on päästävä jokeen viilentämään itseään. Jepellä on hyvin omintakeinen tyyli 🙂Evita tyytyy monesti vain kahlailemaan. Ressu ei mene Tenoon uimaan, virtaus on liian kova. Silloin voi vaikka puhallella kuplia!Alavirrasta tuuli toi valtavasti tuoksuja…Ressun ”peiteväri” uppoaa hyvin myös rantakivikkoonEvita harjoitteli ketteryyttään kivikossa. Koiramme ovat oppineet valtavan näppäriksi kivikossa liikkujiksi. Voisi kuvitella, että nilkat olisivat edes joskus nyrjähtäneet näillä kivillä mutta ei. Parasta koordinaatioharjoittelua ja oman kehon tuntemusta saa näillä rantakivillä.

Pikku-Aapeli ja suuri idoli Woitto…Aapelilla on ollut syntymästään taito sitoa sekä ihmiset, että näköjään eläimet piene tassunsa ympärille. Laumamme on aivan hullantunut tästä pienestä, hulvattoman hauskasta setterinalusta.

Aapeli kun on aito huumormies. Mitään se ei halua ottaa vakavasti, aivan niin kuin perusirlantilaisen ei kuulukaan. Se myös kyseenalaistaa kaiken mitä sille sanon 😉

Huomenna menemme nauttimaan auringosta hiekkasaarelle!