Isäntä pääti palkita Ressun AVO3 tuloksesta ampumalla sille tämän vuoden toisen riekkonsa koko metsästyskautena!

Olemme kunnioittaneet metsästysrajoitusta vaikka se ei meitä paikallisia koskekaan. Lintuja löytyi hyvin ja Jame tiputti Ressulle täydellisestä tilanteesta ja Ressu jäi hienosti paikalleen. Jame antoi Ressun noutaa linnun vasta kotipihalla. Näin yritetään välttää paukkunoutoon innostumista. Tämä on syytä tehdä erityisesti nuorella koiralla. Joka kerta ei anneta noutaa ja nouto yritetään pitää mahdollisimman erillään itse lintutilanteesta. Nouto on nouto vaikka se olennaisena osana täydelliseen lintutyöhön kuuluukin…

Monta hyvää koiraa ”pilataan” liian innokkaalla tiputtamisella ja sillä, että innokas noutaja varastaa hakemaan linnun. No ethän enää voi koiraa moittia kun se linnun on tuonut, joten paukkunouto on helppo oppia. Mutta tämä koskee nuorta ja kokematonta koiraa – ei vanhaa tekijää.Olemme vuosien varrella oppineet kouluttamaan koiriamme maltilla ja silti voimme vielä mokata. Tässä lajissa ei olla koskaan valmiita 🙂

Myös Jepellä, Evitalla ja Woitolla oli kuvauksen kestävät tilanteet. Lintuja löytyi tänään paljon!

Ja saivathan muutkin noutaa riekkoa…

Tässä Evita

ja Jeppe

Nyt toivomme riekoille unelma pesintä-aikaa ja täydellistä keliä poikasten kasvattamiseen!

Ressu saavutti hienosti avoimenluokan 3. palkinnon tunturikokeessa lauantaina 28.3. Norjalainen tuomari Roger Halvari sanoi  Ressun olleen aivan AVO1 arvoinen piirun päälle räväkkää ja täsmällistä nostoa myöten mutta harmitteli suomalaisia koesääntöjä ja sitä, että kun lintua ei voitu tiputtaa niin näin ollen tulos jäi vain kolmoseksi. Linnut olivat hyvin arkoja molempina koepäivinä ja oli tuurissa, että pari koiraa onnistui noston kanssa. Linnut nousivat usein siivilleen ennen kuin ohjaaja ehti koiralle.

Me olimme tietenkin onnellisia jo tästäkin. Koiran 4. startti ja tulos on upea suoritus vasta helmikuussa 2-vuotta täyttäneelle, kodinvaihtajakoiralle!

Näin Ressu on osoittanut, ettei siinä todellakaan ole mitään vikaa. Ressu on upea nuori metsästyskoira, josta voimme odottaa paljon 🙂

Ressu myös valittiin kaksipäiväisten tunturikokeiden parhaaksi koiraksi!

Tyytyväinen isäntä ja mukavasti koeuransa aloittanut Ressu palkinnoksi voitettu loimi päällä

Tulit luokseni Kemijärveltä. Lensimme yhdessä lentokoneella Helsinkiin. Vastassa oli kaupunkielämä, joka onneksesi muuttui tunturielämäksi olessasi 1-vuotta.

kuva Liisa Raanto

Olet luonteeltasi koirien aatelia, olet työskennellyt isännällesi vahvana, kestävänä lintukoirana ja sinulle on ammuttu satoja riekkoja.

Olet saanut kaksi pentuetta ja ollut esimerkillinen vanhempi koira nuorille lauman jäsenille. Olet ottanut kaikki uudet mukisematta vastaan laumaan.

Olet ollut maailman tervein koira ja voit loistavasti edelleen. Ikä ei näy edes harmautena 🙂

Onnea Wanda, olet yksi parhaista!

Evita ja sulhanen Rekke(Rushfield Finn)tapasivat romanttisissa merkeissä 11.-13.3.Siilinjärvellä. Astutukset onnistuivat nuorelta parilta kuin vanhoilta tekijöiltä .

Tässä komea Irish Lad – Rekke

Rekke on luonteeltaan aivan ihana herrasmies. Olin aivan myyty ja niin oli Evitakin 🙂 Setterimäistä pilkettä silmäkulmassa löytyi yllikyllin 😉

Nyt jäämme odottamaan pieniä punaisia settereitä!

Tänään oli suosiollinen kuvauskeli, kaikki onnistui omasta mielestäni 🙂

Tässä muutamia maistipaloja…

loput kuvat täällä

On tämä rankka harrastus! Jotta setteri pääsisi osallistumaan kokeisiin, siis niihin mikä metsästyskoiralle on tärkeintä, pitää se käydä näyttämässä ulkomuototuomarille. Meidän uusimmalta tulokkaalta Ressulta tämä puuttui. Ilmoitimme Ressun Torniossa 28.2. pidettävään ryhmänäyttelyyn ja kärräsimme koko sakin viikonloppureissulle.

Matkalla piti tietenkin pysähtyä vähän jaloittelemaan. Löysimme turvallisen sähkölinjan metsän keskellä, jossa juoksutimme sakkia

Wandan masukarvat odottavat tulemistaan mutta se ei menoa haittaa!

Woitto on aina valtavan innoissaan kun pääsee maailmalle. On niin paljon merkattavaa, ettei pylväät riitä 🙂

Ressu sai näyttelystä H:n johon olemme tyytyväisiä. Ressua jännitti kovasti, eikä se osaa esiintyä(kun ei emäntäkään osaa esittää).

Tässä sitä jännitetään… 🙂

Pojat ottivat ilon irti vapaudesta.

Jepenkin olisi voinut ilmoittaa näyttelyyn mutten kokenut sitä tällä kertaa tarpeelliseksi.

Matkalla huomasimme , että Evita on vihdoin aloittanut juoksunsa!

Tauko on päättynyt ja matka jatkui…

Olimme kotona jo lauantai-iltana. Koko näyttelyn ajan sitä katseli haikeana ulos auringonpaisteeseen ja mietti, että ”kyllä sitä olisi mieluummin tunturissa!” mutta pakko mikä pakko oli tuo tulos Ressulle hakea.

Nyt voimme keskittyä olennaiseen 😀