Olen perinyt rakkauden settereihin isovanhemmiltani. Olen kerännyt itselleni kaikki vanhat valokuvat, joita olen mummiltani löytänyt.

Niistä näkee, ettei käyttölinjan koira ole muuttunut ulkonäöllisesti juurikaan kymmeniin vuosiin.

Tässä ISu Aki vappuna 1940

Tämä ES narttu on Huntingfield Jetie, isoisäni koira. Kuva 1957

Tämä englanninsetteri oli ”ensirakkauteni”. Tomi kuvattu näyttelyssä 1975

Isoisä kävi metsällä settereidensä kanssa mutta siitä ei pidetty meteliä. Se oli normaalia jokaisen setterinomistajan elämään kuuluvaa ajanvietettä.

Koska isoisäni oli armeijan palveluksessa, kulkivat hänen setterinsä kasarmilla aina hänen mukanaan.

Isoisäni oli taitava koirien ja hevosten kouluttaja ja jo pieneä ihailin hänen tapaansa ”komentaa” Tomia. Se oli hyvin hiljaista ja käsimerkein tapahtuvaa. Koira luki isäntänsä pieniä merkkejä, eikä sille tarvinnut koskaan huutaa 🙂

Tomi totteli myös minua, pientä alle kymmenvuotiasta ja sekös lisäsi valtavaa rakkauttani siihen koiraan.

Tässä vielä isoäitini Akin kanssa -40-luvulla.