Näin se aika kuluu. Tammikuukin on ohitettu. Päivänvalo on lisääntynyt tämän viikon aikana jo huimasti. Auringon näin ihka oikeasti tiistaina kun kapusin taas tunturiin päivällä. Siellä se mollotti, suuri tulenpunainen palloPahoittelen sähkölinjaa kuvassa. Tuossa tilanteessa sitä ei voinut välttää, pilvet liikkuivat nopeasti ja oli pakko räpsäistä. Joku ihmettelee miksi sellainen haloo auringosta? No oleppa näkemättä sitä 2 kk niin sitten tiedät! Ei tällaista elämystä etelä-Suomessa ehkä ymmärrä. Vaikka päivä on lyhyt aurinko näyttäytyy aina silloin tällöin. Täällä pohjoisessa se ei oikeasti näyttäydy.

Tottahan toki olen käyttänyt valoisuutta hyväksi koirien kuvaamiseen …

Ressu on ollut ”kunnon poikaa” jo pidemmän tovin ja se on aina linnuilla kun irti pääsee…

Woitolla ei ilmeet lopu,niitä on piisannut joka kuvaan. Se on kuin ilkikurinen pikkupoika, joka ei asetu kuvattavaksi naama peruslukemilla 🙂Woitolla on ollut viikon teema Billy Idol-tyylinen sivuvirne…Pakollinen ryhmäkuva on tällä viikolla myös napsastu

Ressu on kevyt kuin lintu. Se toisinaan liitää ja se on kaunista katseltavaa

Pikku Evitakin oli hetken paikoillaan sopivassa maisemassa. Juoksua tässä jännätään alkavaksi…

Reetun riemua

Evita ja Wanda auringonkajossa

Jepelläkin on ollut hetkensäMaisema kotiin tunturistaIsä, pojat ja pyhä henki(Woitto ja Evita takana) 😉Lepopäivänä riehuimme tuossa Ailigaslammen jäällä (lepopäivänä en siis kavunnut tunturiin)Törmäyskurssilla? Tuossa ei sattunut kuinkaan, onneksi!Jiihaa!Ressun mielestä ”lumi on valkoisempaa poroaidan takana” 😀