Tänään se tapahtui, aurinko näyttäytyi meille parin kuukauden hiljaiselon jälkeen. Pieni vilahdus siitä näkyi 17.1. päivänä jolloin se nousi ensimmäistä kertaa mutta silloin oli pilviä edessä.
Pakkasta oli -17, siitä huolimatta Jame kaivoi talvikulkupelimme, reen ja asensi sen moottorikelkan taakse. Ressu ei oikein ymmärtänyt tämän vempeleen tarkoitusta ja se loikkasikin kerran kyydistä. Pidin siitä koko ajan kiinni kun se olisi halunnut loikata uudestaan…
Tällainen oli näkymä aurinkoon ja etelään. Aurinko ei vielä jaksanut nousta Palopään ylle.
Tämä näkymä oli norskeihin Ailikkaalta. Tuolla ylhäällä kävi melkoinen viima mutta se ei meitä ja koiria haitannut. Varsinkin kun heti alkuun parivaljolle Ressu ja Woitto saatiin tilanne päälle…
Tässä Ressu odottamassa lupaa hakuvuoroon lähtöön…
Riekkotohtori ja peruskoululainen olivat siis hakuvuorossa heti alkuun. Woitto kävi tiedottamassa kerran mutta samaan aikaan näimme Ressun juoksevan hälyyttävän kovaa toisessa suunnassa. Keskityimme Woiton murheeksi tuohon nuorempaan, joka tulikin pian takaisin. Sitten tapahtui näin…
Ressu otti seisonnan ja pian näimme Woiton tulevan sivulta kovaa vauhtia ja kuinkas kävikään?
Riekkotohtori itse tämäytti säestyksen oppipojalle. Tilanne purkaantui pian kun Ressu hoksasi, että siinä oli tuoreita kieppejä, joista tipit olivat vasta lähteneet. Olisiko Woitto ollut jo näillä tipeillä?
Hikihän tässä alkoi jännityksestä nousta otsaan. Kyllä se tekee ihmeitä kun koirilla alkaa olla tilanteita. Ei sitä huomaa edes polttavaa viimaa!?!
Wanda oli taas vauhdissa mutta en antanut se tänään veuhtoa mielin määrin. Onhan leikkauksesta kuitenkin vasta 2 viikkoa.
Eikä sillä näytä olevan kylmäkään vaikka karvaa puuttuu vielä mahasta
Kaikkiin koiriin tuli vauhtia kun pikkasen löytyi tuoreita jälkiä. Muita tilanteita emme kuitenkaan saaneet aikaan ja sekös harmittaa uurastavien hakijoiden takia. 
Evita haki todella hyvin ja sille olisin suonut lintuja. Ikävää kun niitä ei sitten ollut…
Jeppekin paineli menemään kovalla maalla kuin aropupu. Tässä kuitenkin ollaan hengähtämässä…
Reetu nautti silminnähden kovasta ja vähälumisesta maastosta…
Woitto osaa kaikenlaisia ilmeitä ja eleitä. Siitä tulisi loistava hahmo Walt Disneyn piirrettyihin.
Tässä vielä maisemaa kun lähdimme pois, aurinko laski jo ja hämäryys valtasi tunturin
Onpa ihanaa kun kevät saapuu!
kennel Ailigaslammen 
Ihania kuvia ja tunnelmia välittyy tänne etelään jälleen kerran, kiitos! Taitaa meillä olla kerrankin enemmän lunta kuin teillä? Lämpimät terveiset reippaille ja kauniille settereille ohjaajineen:) Toivottaa sivujen vakiovieras Liisa ja noutajat