Lähdimme tänään koirien kanssa taas kerran katsastamaan onnetonta riekkotilannetta tuohon Ailikkaalle. Noh kauhean rapeaa ei ollut lintujen suhteen. Jälkiä löytyi eli ainakin joskus lähiaikoina riekkoja on ollut syömässä pajukoissa.
Päivä oli taas tolkuttoman pimeä. Olen ihan kypsä tähän valottomuuteen, en kestä kun kuvista tulee epätarkkoja. Ensi talveksi hankin valovoimaisemman putken muuten sekoan.
Tässä kuitenkin parit surkeat otokset …
Evita
Wanda-muori oli aivan hurjassa vedossa. Sitä sai melkein kiikareilla etsiä tunturista. Muorilla otti vähän pattiin tuo sairausloma steriloinnin takia…
Ressulla olemme varmuuden vuoksi pitäneet GPS-tutkapantaa. Ihan siksi koska se teki parit vähän pidemmät keikaukset ja minä, emäntä, olin huolissani. Meillä oikeastaan meni tiet ristiin ja minä hätäännyin. Hätäännyin siksi,etten vielä täysin tunne pojan kujeita.
Ei Ressu koskaan ole pannalla mitattuna ollut 400-500 metriä kauempana. Kuruissa vaan on ollut lintujen jälkiä ja sillä on vähän taipumusta jäädä tarkemmin tutkimaan niitä jälkiä niinkuin kunnon riekkotutkija ikään. Tutkijoillahan tavataan hajamielisyyttä ja työhönsä uppoutumista niin, että ulkomaailma saattaa kadota? No jotta emäntä on koiransa löytänyt on tutkijalla täytynyt olla nykyteknologiaa matkassa. Tutkijathan saattavat uppoutua niin täysin työhönsä, etteivät myöskään kuule mitään. Näin on vähän Ressulle käynyt…
Tänään kokeilimme miten yhteistyö onnistuu ilman kaulassa möllöttävää pantaa ja ihan hyvinhän meillä meni. Ressu löysi ulkoilun ainoan riekon, seisoi sen hienosti ja jäi paikalleen kun lintu siivittyi.Tässä Ressu näyttää upeaa esimerkkiä kontaktin otosta ennen kuin se sai luvan lähteä hakuun.
Woitto oli aika maassa kun lintuja ei löytynyt enempää ja se ainoakin meni kakaralle. Woiton ylpeään olemukseen ei tosin masennus vaikuta kuten kuvasta näkyy 🙂
Pimeää oli. Jepestä ja Reetusta ei onnistuneita räpsyjä tullutkaan. Kotitalomme sain kuvattua kun tulimme vähän eri kautta alas tunturistaKuten kuvasta näkyy Teno juoksee siellä takana ja Norjahan se siellä vastarannalla köllöttää. Lunta on todella vähän tammikuuksi.
Pakkasta ei ollut kuin -6, tuuli oli leppoisa. Aurinkoa kaivattiin…
Ihan kuin Wandalle ei olisi mitään leikkausta koskaan tehtykään! 🙂 Ja älä huoli, kohta se aurinkokin taas pilkistää.
Täälläkin on sitten ihan oikeasti lunta, parin päivän aikana on satanut sen verran, että ulkona näyttää oikeasti talvelta! Mahtavaa! Ja muutenkin alkaa helpottamaan. Pikkuhiljaa…