Saimme tässä jouluna yllätysvieraita. Orava tulla tupsahti lintujen syöttöpaikalle ja minäpä tietenkin hyppäsin pihalle napsimaan siitä kuvia

se oli aika söpö

vitsikkyys siltä katosi kuitenkin heti kun nappasin parit kuvat salamalla. Se hävisi tiuskien koivikkoon. Kaveri on ollut melko harvinainen täällä koivujen luvatussa tunturimaassa mutta nyt alkaa ilmeisesti ilmasto muuttua siihen suuntaa, että havupuissa alkaa olla syötävää tälle paksuhännälle?

Punatulkkuja on myös näkynyt ahkerasi syömässä auringonkukansiemeniä.

Jouluaattona meillä vieraili ensimmäiset punamahat

Herra Punatulkku oli varsin tomerana

Myös  kärppä on juossut innokkaana linnuille asennettujen rasvapallerojen kimpussa. Kuvat sain napsastua ikkunan läpi… mahtava suti tuo sen häntä!

näin villiä menoa on meillä ollut joulunpyhien aikana 😉

Näytti klo 11.00 tältä

Aurinko paistaa”siellä jossain”. Tosin ei mene kuin pieni hetki kun se saapuu sulostuttamaan päiväämme. Utsjoki on ollut koko joulukuun mielettömän kaunis. Taivaalla on näkynyt aivan uskomattomia värejä.

Monet kysyvät lähdemmekö jouluksi johonkin? Miksi lähtisimme täältä  joulun ihmemaasta? Minusta jouluun kuuluu lumi ja tämä ”pimeys”. Mitään kauniimpaa en tiedä. Joten jouluna olemme aina täällä kotona…

Evitan tulevan sulhasen Rushfield Finnin silmät on peilattu ja kaikki on ok eli mitään perinnöllisiä sairauksia ei löydetty.

Tänään tapahtui sellaista mikä sai emännän sydämen pamppailemaan ja hengen salpaantumaan…

Ailigastunturi oli hyvin pimeässä valossa, lue ei valoa lainkaan. Kaamos näytti pimeimpiä hetkiään. Lähdin juoksuttamaan koiria aivan huipulle kun kuvittelin siellä liikumisen olevan helpompaa kuin koivikoissa. Paikoin olikin mutta ihmiselle kinostunut lumi tuotti hikikarpaloita otsaan. Olin jo kiertämässä autolle päin, (jep mastolle oli tie aurattu!) kun Jeppe jäi tönöttämään paikalleen ja katsoi kaukaisuuteen

Katsoin itsekin, että mitä se tuijottaa ja näin Wandan. Sekin tuijotti eteensä…

Evita olikin vieressäni ja huomasin Reetunkin tulevan takaa ja hetken laskeskellessani koiria näin edessäni tämän näyn…Jouduin hieman siristämään silmiäni kun oli niin harmaata, että kuka se siellä seisoo? Sitten näin alarinteessä Woitonjoka säesti siis RESSUA!! Härreguud, ajattelin ja lähdin rämpimään koiraa kohti. Ressu seisoi kylmän tyvenesti, katsoi minuun kerran. Hiki nousi jo pintaan, hengitykseni alkoi olla puuskutuksen puolella kun kerta toisensa jälkeen putosin kinokseen reittä myöten. Jouduin laskemaan myös pyllymäkeä kun jouduin palteen päälle. Tuli minimaalinen lumivyöry ja pelkäsin, että linnut lähtevät kun emäntä pitää kohtalaista ääntä päästessään koiralle. Ressu vain odotti rauhallisena, emäntä lähestyi koiraa ei-niin-rauhallisena. Päässä humisi ja kuulin kuinka sydämeni jyskytti. Jännitys oli huumaava.

Vihdoin pääsin koiralle ja kun olin lähes koirassa kiinni sanoin ”JA!” ja Ressu lähti kuin hauki rannasta, loikki noin 25m päähän, josta nousi 3 riekkoa siivilleen. Huudettuani ”Paikalla!” Ressu jäi niille sijoilleen ja istui. Kutsuin pojan luokseni ja kehuin sen maasta taivaisiin.

Tunne mikä tuollaisen tilanteen aikana ja jälkeen tulee on aivan mieletön. Sitä on vaikea sanoin kuvailla tai ainakaan minun verbaliikkani ei siihen riitä. Sen tietää vain sellainen joka on kokenut koiransa ensimmäisen seisonnan ja sen kun kaikki menee nappiin.

Tämä varmisti sen , että Ressu on seisova kanakoira ja hieno sellainen! 🙂

Ikuista tämä kameran kanssa harrastaminen. Mutta niin sen pitää ollakin, tyhmäähän se olisi jos kaiken oppisi heti ja helpolla. Liikkuvaa kuvaa en saa onnistumaan, siihen en osaa asetuksia vieläkään asettaa oikein. Mutta näistä pysähtyneistä otuksista sain jotain sentään aikaan. Tänään oli täällä alhaalla jokilaaksossa -18 mutta tuohon Ailikkaalle kun nousi niin pakkanen laski niin, ettei hikoillessa tarvinnut edes pipoa. Hiki tuli kun keksin lähteä rämpimään tieltä ns.” mettään” ja tipuin paikoin reisiä myöten hankeen. Lumi oli kinostanut mukavasti. Koirille kansi ei ollut mitä mukavin. Riekon jälkiä näimme mutta itse linnut olivat piilossa…

Tässä the BluesBrothers

Evitan kuvasta käsittelin sinisyyttä pois…

Tähän jätin vähän sinistä hämyä jäljelleHyvät kuuraparrat saivat kaikki 🙂