Laumamme kasvoi yhdellä uudella englannisetteriuroksella. Jepen yksi veli muutti meille mutta omistamme sen yhdessä kasvattajan kanssa. Sirius ent.”Retu” nyk.”Ressu” oli ehtinyt jo toiseen kotiin lyhyen elämänsä aikana. Viimeisimmässä kodissa oli vain narttukoiria, joten se ei sopinut laumaan tai toi kiima-aikaan ongelmia.

Päätimme kasvattajan kanssa pistää lopun pojan kiertolaiselämälle ja ostimme Ressun pois ja sijoitimme sen tänne meille. Meillä on totuttu uros/narttu elämään, joten ongelmia ei ole tiedossa. Ensi alkuun vannoin, että etsimme Ressulle lopullisen kodin(joka voi vielä pitää kutinsa) mutta vuorokauden tutustumisen jälkeen tuntuu siltä, että tällä hetkellä sellaista kotia ei löydy mihin Ressun antaisin 🙂

Halusimme pitää Ressun täällä jo ihan senkin takia, että halusin selvittää mikä siinä on vialla? Ressun ensimmäinen koti luopui siitä vuoden ikäisenä, siis vielä aivan pentuna?

Ressu saapui meille maanantai-iltana 6.10. ja jo tiistaina poika oli täysin kotiutunut ja löytänyt paikkansa laumassamme. Ressu on aivan kuin veljensä Jeppe. Ressu on ollut joko huono syömään? tai valtava stressi on aiheuttanut ongelmia sillä Ressu on kamalan laiha. Se painaa vain 20kg vaikka on 63cm korkea!

Emme tiedä ensimmäisen kodin ongelmista mutta tässähän selviää koiran käytöksestä ajan kanssa paljonkin. Ressulle on maittanut ruoka hyvin ja ensisijaisesti sille pitää saada lihaksia. Sillä ei ole esim.selkälihaksia lainkaan, pelkkä luinen ranka. Rakenteeltaan Ressu on parempi versio veljestään. Ressu on väriltään hurjan musta mutta sehän ei menoa haittaa. Ja Ressunhan menee! Kävin ensimmäisenä päivänä pikkaisen liikuttamassa sitä ja tyyliltään Ressu on keveä, kuin lentäisi. Vauhdissa se häviää hieman Jepelle mutta odotellaan lihasten kasvamista ja voimistumista niin sitten lähtee!

Uroksemme ottivat Ressun upeasti vastaan ja miksi ei? onhan se Reetun poika ja Jepen veli, elekieli on sama.

Vielä parit hätäiset otokset pojusta

ja Jepestä

ja molemmista

Pohjanmaalla, tarkemmin Kauhavalla, tuli vietettyä viikonpäivät ja kokemusta karttui niin emännälle kuin kahdelle laumamme jäsenelle. Jeppe sai ansimmäiset kosketuksensa fasaaniin ja hienosti saikin

Toristusaineistoa yllä… Tilanteessa pääsin antamaan noston ja Jeppehän nosti niin, että kuntta pöllysi!

Evitalla oli myös jokunen tilanne, jotka olivat varsin nopeita 😉

Kultamaljassa Jeppe suoritui finaali kymmenikköön asti mutta itse finaalissa Jeppe ei enää jaksanut. Jepu oli sunnuntai aamun eka erässä aivan tönkkö ja kun pieni pää ei ole vielä täysin syttynyt suureksi metsästäjäksi niin edes vietti ei vienyt.

Hieno reissu meillä oli kaikkineen! Vielä yhteen kokeeseen olen Jepen ilmoittanut tälle syksylle. Siskolikkakin nappasi Jurvasta upeasti NUO1 tuloksen! Kyllä Reetu on ylpeä kersoistaan 🙂

Evita on testattu Optigenilla, ameriikan ihmemaassa, puhtaaksi CLADista ja PRA rcd1-silmäsairaudesta. Evitan silmät peilataan vielä ennen astutusta kunhan taas joudan tuonne alemmas suomenniemeä. Jeppe ja Ressu pitää lonkkakuvata kunhan saan tämän vuoden kokeet alta pois…samalla reissulla katsellaan silmiäkin.