Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2008

Ensilumi on satanut…

Utsjoelle saapui viimein kevyehkö lumipeite. Maailma muuttui heti huiman paljon valoisammaksi ja kauniimmaksi. Toivottavasti tämä säilyy, tosin pahinta, näinä ihmeellisinä talvina saa pelätä.

Tässä parit talviset fotot joukkiosta

Mainokset

Ressun kuulumisia

Pesueemme uusin tulokas North Walkers Sirius ”Ressu” on kotiutunut erinomaisesti. Ressun maha on kunnosssa ja sen elopaino on noussut 3 viikossa 2 kiloa. Lihasmassaa on alkanut kertyä kauniisti etupäähän ja selkään. Ressu painaa 22kg ja ”ihanne painoon” on enää 3-4kg matkaa. Ressu on kaikinpuolin hyvinvoivan oloinen.

Tietoa suunnitteilla olevasta pentueesta…

Flamefield´s Evita / Rushfield Finn

Mitä ajan takaa tällä yhdistelmällä ?

Pentueen molemmat vanhemmat ovat perusterveitä nuoria metsästyslinjaisia irlanninsettereitä, joissa yhdistyvät alkuperäisen irlantilaisen tulisuus, sisäänrakennettu maaston ja tuulenkäyttö ja linnunlöytökyky. Evita on itse kuuliaisuus ja hyvin miellyttämisenhaluinen, Finn taas omaa enemmän itsenäisyyttä ja omaa päätä. Molemmat koirat noutavat. Ulkonäöllisesti tämä pari on hyvin tasapainoinen.

Evitan pentuesisaret ovat kaikki myöskin perusterveitä. Yhtään purenta- tai kivesvikaista ei sisaruksissa ole. Epilepsiaa ei ole ilmennyt vielä, enkä pentuetta miettisi jos sisarissa olisi epileptikkoja.

Ainut miinus on epätasainen lonkkatilasto ja Evitan yhden pentuesisaren eriskummallinen häntä. Typyllä on töpöhäntä, jota kukaan(ell) ei ole osannut määritellä sen kummemmin mutkahännäksi tai synnynnäiseksi epämuodostumaksi?

Evita on testattu DNA-testillä vapaiksi CLADista ja PRA rcd1-silmäsairaudesta , on A/B lonkkainen ja kyynärpäiltään terve eli 0/0

Finn on A/A -lonkkainen ja vapaa CLADista vanhempien kautta.  Finnin sisaret Rena ja Kari ovat myös A/A lonkkaisia.

Ajan takaa tervettä koiraa terveessä metsästyskoiransielussa…

Jos kiinnostuit ota reilusti yhteyttä! Pentuja on jo varattu 7 kappaletta . Ole nopea!

Katso myös muita rotujärjestön eli Kanakoirakerhon välityksessä olevia metsästyslinjaisia irlanninsetteripentueita.

Vain metsästäjille ja kokeista kiinnostuneille!

Kata p. 040-594 24 89 ja sähköpostitse kata.roiha (at) pp.inet.fi

Ressuhan noutaa jo…

Tänään Ressua koetteli emännän noutoharjoitukset (en ole yhtään innokas?). Otimme esimerkki-oppilaaksi Evitan. Ressu seurasi vierestä kun Evita teki noudot ja sitten tuli Ressun vuoro ja Ressuhan nouti hienosti damin ! 🙂

Ressu piti damia hienosti ja irrotti vasta luvan saatuaan. Alkumme näyttää todella lupaavalta 🙂

Ressu tunturissa

Tänään aamulla minulla oli aikaa heittää poikien kanssa parin tunnin tunturilenkki. Halusin nähdä Ressun hakua ja tuulenkäyttöä ja onneksi olikin reippaan oloinen tuulonen.

Eka erässä olivat Reetu ja Jeppe ja kohta Reetu hävisi ja juuri kun luulin Jepen ottavan seisonnan linnuille huomasinkin sen säestävän Reetua. Kokeilin Ressun paikalla oloa istuttamalla sen ja Woiton odottamaan kun menen Reetun seisonnalle. Ressu istui nätisti vaikka häiriöksi toiselta kummulta pelmahti riekko lentoon omia aikojaan. Riekot olivat arkoja ja lähtivät kun lähestyin Reetua. Ressu nosti korvat pystyyn kun 4 valkoista lintua pyrähti lentoon mutta istui paikallaan kiltisti.

Siirryin maastossa pikkasen toisaalle ennen kuin päästin Ressun hakuun, ettei se menisi touhuamaan lintujen lähtöpaikalle. No lähtihän se sinne ja jäi tuuskailemaan maajälkiä. Komensin Ressun pois nuuskuttamasta ja vaikka sen kovasti teki mieli maajäljille se kuitenkin taipu tahtooni ja matkaa jatkettiin eteenpäin. Sama neljän parvi löytyikin yllättäen etumaastosta. Ressu törmäsi parveen ja jäi nätisti komennosta paikalleen lintujen siivittyessä.

Taas jatkoimme matkaa ja tässä vaiheessa Ressun hakuun alkoi tulla toivomaani reippautta ja vauhtia. Pian Ressu huomasi, että sitä ei yritetä hallita ja kontrolloida vaan sen tehtävä on itse päästä linnuille, ei joutua niille. Haku maittoi ja tuultakin se käytti hyvin. Eroa tuohon samanikäiseen velipoikaan on vielä huimasti mutta eiköhän tämäkin setteri tästä metsästäjäksi muotoudu kunhan tilanteita , hakua ja tunturia sille tarpeeksi tarjotaan?!

Tässä vielä kuvat Ressun kauniista päästä

Laumamme uusin jäsen, North Walkers Sirius”Ressu”

Laumamme kasvoi yhdellä uudella englannisetteriuroksella. Jepen yksi veli muutti meille mutta omistamme sen yhdessä kasvattajan kanssa. Sirius ent.”Retu” nyk.”Ressu” oli ehtinyt jo toiseen kotiin lyhyen elämänsä aikana. Viimeisimmässä kodissa oli vain narttukoiria, joten se ei sopinut laumaan tai toi kiima-aikaan ongelmia.

Päätimme kasvattajan kanssa pistää lopun pojan kiertolaiselämälle ja ostimme Ressun pois ja sijoitimme sen tänne meille. Meillä on totuttu uros/narttu elämään, joten ongelmia ei ole tiedossa. Ensi alkuun vannoin, että etsimme Ressulle lopullisen kodin(joka voi vielä pitää kutinsa) mutta vuorokauden tutustumisen jälkeen tuntuu siltä, että tällä hetkellä sellaista kotia ei löydy mihin Ressun antaisin 🙂

Halusimme pitää Ressun täällä jo ihan senkin takia, että halusin selvittää mikä siinä on vialla? Ressun ensimmäinen koti luopui siitä vuoden ikäisenä, siis vielä aivan pentuna?

Ressu saapui meille maanantai-iltana 6.10. ja jo tiistaina poika oli täysin kotiutunut ja löytänyt paikkansa laumassamme. Ressu on aivan kuin veljensä Jeppe. Ressu on ollut joko huono syömään? tai valtava stressi on aiheuttanut ongelmia sillä Ressu on kamalan laiha. Se painaa vain 20kg vaikka on 63cm korkea!

Emme tiedä ensimmäisen kodin ongelmista mutta tässähän selviää koiran käytöksestä ajan kanssa paljonkin. Ressulle on maittanut ruoka hyvin ja ensisijaisesti sille pitää saada lihaksia. Sillä ei ole esim.selkälihaksia lainkaan, pelkkä luinen ranka. Rakenteeltaan Ressu on parempi versio veljestään. Ressu on väriltään hurjan musta mutta sehän ei menoa haittaa. Ja Ressunhan menee! Kävin ensimmäisenä päivänä pikkaisen liikuttamassa sitä ja tyyliltään Ressu on keveä, kuin lentäisi. Vauhdissa se häviää hieman Jepelle mutta odotellaan lihasten kasvamista ja voimistumista niin sitten lähtee!

Uroksemme ottivat Ressun upeasti vastaan ja miksi ei? onhan se Reetun poika ja Jepen veli, elekieli on sama.

Vielä parit hätäiset otokset pojusta

ja Jepestä

ja molemmista

Reissut on tehty

Pohjanmaalla, tarkemmin Kauhavalla, tuli vietettyä viikonpäivät ja kokemusta karttui niin emännälle kuin kahdelle laumamme jäsenelle. Jeppe sai ansimmäiset kosketuksensa fasaaniin ja hienosti saikin

Toristusaineistoa yllä… Tilanteessa pääsin antamaan noston ja Jeppehän nosti niin, että kuntta pöllysi!

Evitalla oli myös jokunen tilanne, jotka olivat varsin nopeita 😉

Kultamaljassa Jeppe suoritui finaali kymmenikköön asti mutta itse finaalissa Jeppe ei enää jaksanut. Jepu oli sunnuntai aamun eka erässä aivan tönkkö ja kun pieni pää ei ole vielä täysin syttynyt suureksi metsästäjäksi niin edes vietti ei vienyt.

Hieno reissu meillä oli kaikkineen! Vielä yhteen kokeeseen olen Jepen ilmoittanut tälle syksylle. Siskolikkakin nappasi Jurvasta upeasti NUO1 tuloksen! Kyllä Reetu on ylpeä kersoistaan 🙂