Lähdimme kauas, sinne missä mikään ei kasva, paitsi riekot. Ja niinhän siinä kävi, että jossain täällä linnuttomilla tuntureilla niitäkin on. Pesinnät olivat siis tuolla kaukana ( en kerro missä 🙂 ) onnistuneet, sillä kaikki mitä näimme oli poikueita ja normaalikokoisia eli 6-7kpl oli satsissa.

Koiramme pääsivät mahtavasti toteuttamaan itseään. Lievää turhautumista on ollut jopa vanhimpien osalta havaittavissa kun täällä ihmisasutuksen liepeillä ei lintuja ole.

Woitto löysi ensimmäiset, tottakai…

Sitten pääsi Evita vauhtiin ja HUSP! tipi oli ihan kirsun edessä. Evitalta lähti jalat alta 🙂

Jeppe luuli ensin, että pojan työnä on opettaa riekkoja lentämään kauas ja kovaa…

mutta papan kanssa käyty neuvottelutuokio tuotti oikeanlaisen tuloksen

Jeppe pääsi myös säetyshommiin kun kokeilimme mitä tapahtuu kun päästimme Jepen hakuun Woiton seistessä parvea…

Evitalla parani haku aivan suunnattomasti parin päivän sisään. Enää se ei tullut emännän luo kyselemään vaan se oli pistänyt puukon hampaisiin ja oli jahdissa…

Reetukin joutui säestämään Evitaa…

Kelit oli aivan upeat. Paikoin hallamittari on syönyt maaston aivan harmaaksi, kuolleeksi…eikä siellä riekkoja näkynytkään…

Kosteat, vihannat jängät ovat riekon paikkoja…

Wanda-mamma on vielä 9 ja puolen vuoden iässä uskomattoman hyvässä kunnossa.

Eikä harmaata ole vielä missään…

Jame Woiton seisonnalla

Reetu tipeillä

Alkumatkasta näkyi myös suurempia petolintuja, nuori merikotka

Hieno viikonloppu juuri ennen jahtia!